[Euphorbiaceae]
[englanti dog's mercury, mercurial perenne, mercuriale vivace · ruotsi skogsbingel]
Lehtosinijuuri on tyräkkikasveihin kuuluva erittäin myrkyllinen, Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa luonnonvaraisena kasvava ruohokasvi. Suomessa lehtosinijuuri kasvaa erittäin harvainaisena eteläisessä Suomessa ja Ahvenanmaalla.
Lehtosinijuuri muuttuu kuivuessaan siniseksi ja siitä voi liottaa sinistä väriä. Kasvista saatavan sinisen värin rakenne eroaa mm. indigosta ja antosyaaneista, mutta on hyvin samankaltainen Chrozophora tinctoria -kasvin kanssa.
Huolimatta siitä, että monilla kasviaiheisilla sivuilla väriaineen väitetään olevan pysyvää ja kestävää, totuus lienee päinvastainen. Se on hyvin altista pH-muutoksille: se muuttuu happojen vaikutuksesta punaiseksi ja tuhoutuu täysin emästen vaikutuksesta. Sinistä väriä ei ole hyödynnetty värjäämisessä ainakaan suuremmassa mittakaavassa.
Useilla lehtosinijuuren käyttöä kuvaavilla sivuilla kerrotaan, että sen lehdistä saadaan sinistä indigonkaltaista väriainetta, mutta muuta tietoa eikä kuvia kasvin käytöstä värjäysaineena juurikaan löydy. The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan kasvista saadaan sinistä indigonkaltaista väriainetta; kirjan mukaan asia pitää vielä tarkistaa. Voi olla, että "tieto" on jäänyt kiertämään näiltä ajoilta.
Koko kasvista saadaan myös harmaankeltaista värjäysainetta, jota on saatettu käyttää värjäykseen paikallisesti.
Nabais, P. & al. A 1000-year-old mystery solved: Unlocking the molecular structure for the medieval blue from Chrozophora tinctoria, also known as folium. Science Advances 2020 Apr 17;6(16):eaaz7772. doi: 10.1126/sciadv.aaz7772
Perkin, Arthur George & Everest, Arthur Ernest: The Natural Organic Colouring Matters. Longmans, Green and Co. London, New York, Bombay, Calcutta and Madras, 1918.
Swan G. A. Isolation, structure, and synthesis of hermidin, a chromogen from Mercurialis perennis L. J. Chem. Soc. Perkin Trans. 1, 1985, s. 1757–1766
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Mercurialis