Värjäys: Origanum

[Labiatae]

Origanum majorana Maustemeirami

[englanti sweet marjoram, sweet marjorum, knotted marjoram, pot marjoram · ruotsi mejram · saksa Majoran, echter Majoran, Gartenmajoran · hollanti echte marjolein, marjolein · ranska marjolaine, grand origan, marjolaine cultivée, marjolaine d'Orient, marjolaine des jardins, marjolaine vraie, marjolaine à coquille · italia maggiorana · espanja acapuas, almaraco, almoradijo, mayorana, mejorana, mejorana bastarda, mejorana dulce, sampsuco · katalaani amàrac, moraduc, morduix · portugali manjerona · unkari majoránna · albania manxuranë, rigon · turkki mercanköşk · arabia mírzúnjoosh · tamili márroo · puola lebiodka majeranek, majeranek · tsekki majoránka zahradní · slovakki majorán záhradný · kroaatti vrtni mažuran · bulgaria майорана · ukraina майоран садовий · venäjä майоран садовый · japani majiyoramu, mayonara, マジヨラム, マヨナラ · múrwa, zatarherndie, zātār hindie]

Turkista kotoisin oleva maustemeirami on levinnyt osiin Keski-Eurooppaa, Afrikan pohjoisosiin, Intiaan ja Venezuelaan.

Maustemeiramilla voi värjätä keltaisia ja ruskeita sävyjä.

Origanum vulgare Oregano, mäkimeirami

metsämirrami, nestepuna, sydämmenvahvistus, uniruoho; metzämirrami (Palmstruch 1804)
Thymus origanum
[englanti (common) marjoram, bastard marjoram, (greek) oregano, joy of the mountain, perennial marjoram, pot marjoram, turkish oregano, wild marjoram, wild oregano, winter oregano · iiri máirtín fiáin · kymri penrhudd · ruotsi kungsmynta, lundmejram; dosta (Samzelius 1765); vild mejram, konungsgräs, märrmynta (Palmstruch 1804); konung · tanska merian · norja bergmynte · saksa Dost, echter Dost, gemeiner Dost, gewöhnlicher Dost, Kostets, Oregano, wilder Dost, wilder Majoran, Wohlgemuthe · hollanti wilde marjolein · ranska marjolaine, marjolaine bâtarde, marjolaine d'Angleterre, marjolaine sauvage, marjolaine vivace, origan, origan commun, origan vulgaire, pelevoué, pied de lit, thym de berger, thé rouge · oksitaani basile, majorana, majourane, ménuqueto, te deras esponos, te saubadje, tè roùy · italia acciughero, arigano, cornabusa, maggiorana selvatica, origano, origano comune, regano, rianu, rigano · espanja furiégano, hierba botifarrera, organo, orégano, orégano común, perigüel, té rojo, zenojo · aragonia organo, orégano, perigüel, zenojo · baski oreganoa · katalaani fainó, herba de butifarra, majorana, moraduix, orega, orenga, té roig · portugali manjerona, manjerona-brava, orégão · viro harilik pune · unkari szurokfű · kreikka αγριορίγανη · albania mansuranë, rigon, çaj mali · romania șovîrv · turkki karakınık · lätti parastā raudene · liettua paprastasis raudonėlis · puola lebiodka pospolita · tsekki dobromysl obecná · slovakki pamajorán obyčajný · sloveeni navadna dobra misel · kroaatti obični mravinac · bulgaria обикновен риган, риган · serbia обични мравинац · ukraina материнка звичайна · venäjä душица обыкновенная, duschitza душица · japani hanahakka, oregano, オレガノ, ハナハッカ · kiina niú zhì, 牛至]

Oregano kasvaa alkuperäisenä koko Euroopassa, pääosin Aasiaa ja Pohjois-Afrikassa, ja se on levinnyt Pohjois-Amerikan rannikkoseuduille.

Oreganon kukista saadaan pellavaan punaruskeaa ja villaan purppurahtavaa punaista. Väri ei ole kovin kirkas eikä kestävä.

Useissa vanhoissa ohjeissa punaisen värjäyksessä mäkimeiramilla olennainen osa on omenapuun kuori, ja sen avulla aikaan saatuja värejä kuvataan kestäviksi.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 oregano esitellään punaisen värin lähteenä, ja siinä mainitaan, että värjäykseen käytetään pieneksi hakattua, kuivattua kasvia, jolla lanka värjäytyy syvän ruskeanpunertavaksi.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) esitetään neljä lainausta oreganon käyttötavoista, joista yksi on yllä mainitusta Linneauksen matkakertomuksesta. Jörlinin kasvivärejä koskevaa väitöskirjaa (1759) referoidaan hyvin lyhyesti toteamalla, että oreganon latvoista saa purppuraisen värin. Vähän pidemmät ohjeet on otettu Johan Linderin kirjasta Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720). Ensimmäisen ohjeen mukaan omenapuun kuorta keitetään vahvaksi liemeksi, ja keittämisen jälkeen liemi siivilöidään ja otetaan talteen. Kun liemi on jäähtynyt, siihen lisätään pieneksi silputtu oregano, ja liemen annetaan seista kaksi päivää, mutta niin, ettei se happane. Lopuksi väriliemeen lisätään "hyvää lipeää" ja lanka pannaan joukkoon, ja liemi lämmitetään uudelleen. Lopuksi lanka huuhdellaan merivedessä ja kuivataan.

Toisessa Samzeliuksen kuvaamassa Linderin kirjasta peräisin olevassa ohjeessa lanka asetetaan värjäysastiaan kerroksittain murennetun hiivan kanssa, ja lopuksi päälle kaadetaan vedestä ja ohrajauhoista keitetty lämmin, ohut velli, niin että se peittää langan. Kahden viikon aikana lanka muuttuu keltaiseksi, jolloin se otetaan pois, ravistellaan ja kuivataan. Väriliemi valmistetaan keittämällä mahlan aikaan otettua omenankuorta kunnes liemi muuttuu punaiseksi. Liemen jäähdyttyä siihen lisätään kuivattu ja hienonnettu (ennen kukkimista kerätty) oregano, sekoitetaan hyvin ja annetaan seista kaksi viikkoa peitettynä. Tämän jälkeen lisätään kylmää lipeää "sopivaksi katsottu määrä", lanka pannaan liemeen ja annetaan kiehua hieman.

Tooke (1801) mainitsee Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan oreganon (duschitza) värikasvina, jolla voi värjätä punaista. Toisessa kohdassa hän mainitsee nimenomaan kirkkaan syvänpunaisen ja värjäämisen sijaan käyttää sanaa staining: For staining a bright crimson... Hän kuvaa oreganolla värjäämisprosessin (suurpiirteinen käännös):

Oreganosta kerätään pääasiassa kukkien latvat, kun se kukkii; kukinnot kuivataan uunissa ja jauhetaan. Keväällä on myös kerättävä ja jauhettava nuoria oksia, jotka ovat pudonneet villiomenapuusta (viljelemättömästä) (Malus). Värjäykseen käytettään 1 osa oreganoa, 1 osa omenapuunoksajauhetta; jotkut käyttävät 2 osaa oreganoa, 1 osan omenapuunoksajauhetta. Neljänteen osaan otetaan jyviä (gustscha), sekoitetaan kaikki hyvin veden kanssa ja annetaan käydä hiivan kanssa. Heti kun seos on hapan, se puristetaan käsin ja levitetään sitten kuivumaan koko yön lämpimään uuniin usein sekoittaen. Kuiva seos keitetään lopuksi puhtaassa vedessä, ja värjäys on valmis, jota varten lanka on jo valmistettava tavalliseen tapaan. [...] [oreganosta saatu] väri on hienoin kaikista väriaineista, joita maaseudun ihmiset osaavat valmistaa. Yleensä näillä eri tavoilla valmistetut värit näyttävät hyviltä silmälle, ja monet niistä kestävät pesun haalistumatta.

Tooke kertoo myös, että jotkut ottavat yhtä suuren määrän oreganoa ja omenapuunoksajauhetta (Malus) ja keittävät sen alunan kanssa, mutta väristä ei tule niin yhtä kaunista.

Oregano on listattu Palmstruchin kasvikirjassa (1804) yhtenä värikasveista. Kirjan mukaan villaa voidaan värjätä kuivatun oreganon latvuksilla värjätä punaista tai ruskeaa. Myös tämän kirjan mukaan värjääminen tapahtuu omenapuun kuoren kera. ja ohje muistuttaa kovasti Linderin (1720) jakamaa ohjetta (raakasuomennos): Silputtua oreganoa laitetaan vahvaan, siivilöityyn ja kylmään omenapuunkuoren (Malus keitteeseen ja annetaan seistä pari päivää; [sen jälkeen] yrtti otetaan pois keitinvedestä, laitetaan hyvään puhtaaseen lipeään ja aiemmin alunalla puretetut ja kuivatut kuidut lämmitetään sitten yhdessä lipeän ja oreganon kanssa. Lopuksi ne nostetaan pois liemestä, huuhdellaan ja kuivataan.

Uren kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines [...] (1847) oreganon mainitaan värjäävän pellavan ja puuvillan asetaattialunan kanssa punaruskeaksi ja villan tumman ruskeaksi.

Lönnrot huomauttaa miltei ohimennen Flora Fennicassa (1860/1866), että kasvilla värjätään punaista (Käytetään myös makkaran ryydeiksi, punapaineeksi j. m.)

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) oregano mainitaan värjäyskasvina; kirjan mukaan sen maanpäällisistä osista saadaan villaan pähkinän ja hunajan värejä sekä keltavihreää. Punaista kirjassa ei mainita. Sen sijaan Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) mainitaan oreganosta saatu helakanpunainen väri heti alkupuheessa - tosin myöhemmin kirjassa mainitaan vain koko kasvista saatava tummanruskea ja musta väriaine.

Historia

Oreganoa käytettiin lääkinnällisissä tarkoituksissa jo antiikin ajan Kreikassa ja Roomassa. Sen lehdistä valmistettiin voidetta, joka auttoi kipeisiin lihaksiin. Plinius suositteli oreganoa myös skorpionin ja hämähäkin pistoksiin. Keskiajalla oreganoa käytettiin erilaisiin voiteisiin ja maustamaan ruokia. Uudisraivaajien mukana yrtti kulkeutui Euroopasta Pohjois-Amerikkaan.

Oreganoa on käytetty värjäykseen ja se on mainittu joissakin värjäyskirjoissa, mutta koska se on ollut niin tärkeä mausteyrtti, sen muut käyttötarkoitukset ovat ajaneet usein värjäämisen edelle.

Muuta

Oreganon on uskottu suojaavan noidilta ja paholaisilta. Oreganon polttamisen uskottiin estävän paholaisen ja hänen palvelijoidensa yhteistyötä - siksi oreganoa poltettiin inkvisiittorien kuulusteluissa.

Sanotaan, että jos oreganoa laittaa meijerissä maitoon, se ei happane ukkosella.