Värjäys: Malus Omenapuu

[Rosaceae]

[englanti apple tree · ruotsi äppelträd · saksa Apfelbaum · ranska pommier · hollanti appelboom · venäjä Яблоня]

Omenapuun kuorta on käytetty yleisesti keltaisten värien värjäämiseen. Linneauksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 omenapuunkuori mainitaan keltaisen värin lähteenä. Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) huomautetaan, että omenapuun kuoresta saadaan puhtaampi väri kuin väriläätteestä (änskädra; Serratula tinctoria). Emäntälehden artikkelissa Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla. (10, 1908) on kirjoitettu: Omenapuun (Pyrus malus) kuori sisältää voimakasta, punakeltasta väriainetta. Omenapuun kuoren pääasiallinen väriaine on kversetiini.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) mainitaan omenapuiden (Malus sp.) kuorella värjättävän keltaisia, kellanruskeaa ja vihertävänmustaa; kirjan mukaan kuori sisältää katekiineja jopa 25%.

Myös omenapuun lehdillä voi värjätä, mutta siitä on vähemmän merkintöjä.

Malus domestica Tarhaomenapuu

Malus communis var. domestica, M. × dasyphylla var. domestica, M. pumila var. domestica, M. sylvestris var. domestica, Pyrus malus proles/var. domestica, P. pumila var. domestica; Malus anetica, M. anisophylla, M. apetala, M. astracanica, M. batavica, M. calvilla, M. caspiriensis, M. hitralensis, M. communis, M. cylindracea, Malus dioica, M. dolichomorpha, M. fontanesiana, M. frutescens, M. glabra, M. heterophylla, M. hissarica, M. jarmolenkoi, M. juzepczukii, M. kudrjaschevii, M. linczevskii, M. livida, M. malus, M. medwietzkyana, M. montalivetia, M. niedzwetzkyana, M. paradisiaca, M. passipoma, M. persicifolia, M. praecox, M. prasomila, M. pumila, M. rambura, M. santonum, M. schischkinii, M. sieversii, M. spumosa, M. tatarica, M. tianschanica, M. tomentosa, M. turbinoides, M. umbellata, M. upsalensis, M. violacea, M. viridis, Pyrenia malus, Pyrus apiosa, P. armeniacifolia, P. astracanica, P. cavillea, P. cestiana, P. chitralensis, P. dioica, P. divisa, P. epirotic, P. eryostyla, P. fontanesia, P. fontanesiana, P. malus, P. niedzwetzkyana, P. pollveria, P. praecox, P. prasomila, P. pulverulenta, P. pumila, P. rubelliana, P. saxatilis, P. sieversii, P. songarica, P. tomentosa, Sorbus malus
[englanti apple · ruotsi apel, äppelträd · tanska sødæble · saksa Apfel, Apfelbaum, Gartenapfel, gewöhnlicher Apfel, Kulturapfel · hollanti appel, appelboom · ranska pommier, pommier commun, pommier cultivé · oksitaani pomèir, pomèr, poumè · italia melo, melo comune, pomo · espanja manzanal, manzanera, manzano · aragonia manzanera, manzano, pomera · baski sagarrondoa · katalaani pomer, pomera · galitsia macieira, maciñeira · portugali maceira, macieira, maçanzeira · viro aed-õunapuu · unkari házi alma, nemes alma · albania mollë · lätti mājas ābele · liettua obelys, paprastoji obelis · puola jabłoń domowa · tsekki jabloň domácí · slovakki jabloň domáca · sloveeni jablana · kroaatti jabuka · bulgaria домашна ябълка, питомна яблъка, питомна ябълка · ukraina яблуня домашня · venäjä яблоня домашная · japani ringo リンゴ · korea sa gwa na mu 사과나무 · kiina píng guǒ 苹果 · hindi seb सेब · swahili tofaa]

Tarhaomenapuu on alunperin kotoisin Afganistanista Keski-Aasiaan ulottuvalta alueelta, mutta se on levinnyt Eurooppaan sekä paikoin Aasiaa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Suomessa tarhaomenapuu on vieraslaji, jota pidetään haitallisena vieraslajina Ahvenanmaalla ja lounaisessa saaristossa. SIellä kasvaa ainoa Suomen alkuperäisluontoon kuuluva villiomenalaji (metsäomenapuu), joka risteytyy helposti tarhaomenapuun kanssa. Tarhaomenapuu on jalostettu aasianomenapuusta (Malus sieversii).

Omenapuun tuoreesta tai kuivatusta kuoresta voidaan valmistaa keltaisia väriaineita. Nuoren puun kuoresta saa kirkkaankeltaisia sävyjä, vanhemmista voimakasita punakeltaista värjäysainetta.

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

Malus sylvestris Metsäomenapuu

Malus communis var. / subsp. sylvestris, Pyrus malus var. / subsp. sylvestris, P. pomum, P. sylvestris; Crataegus grata, Malus acerba, M. aprilovii, M. barcinonensis, M. bulgarica, M. rhodopaea, Pyrus acerba, P. agriomelos
[englanti crab apple, wild apple, wild crab, abnormal codlins apple, apple-john, crab-stock, morris apple, scarb jacket, scrog, vargis, verjuice, balsam apple, apple of Jerusalem · gaeli úll fiain · iiri crann fia-úll · kymri afalau surion bach · ruotsi vildapel; surapel (Samzelius 1765) · tanska skov-æble · norja apal, villapal · saksa glattblättriger Apfel, Holzapfel, Holzapfelbaum, Maschanzkerapfel, Wildapfel, wilder Apfel, wilder Apfelbaum · hollanti wilde appel, wilde appelboom · ranska boquettier, paradis, pommier sauvage, pommier sylvestre · oksitaani poumè, pumè saubatyé, pumé bastart · italia melo selvatico · espanja basatia, camueso, chimino, curribita, maguillo, manzaneira, manzano jabí, manzano montés, manzano silvestre, maíllo · aragonia manzanera borde, manzano silvestre, pomera salbachina · baski sagarmina, sagarrondoa · katalaani pomera borda, pomera borde · portugali maceira-brava, maceira-silvestre · viro mets-õunapuu · unkari vadalma · albania mollë · turkki yabanelması · arabia tuffah · lätti mežābele · liettua miškinė obelis · puola jabłoń dzika, płonka · tsekki jabloň lesní · slovakki jabloň planá · sloveeni lesnika · kroaatti šumska jabuka · bulgaria киселица · ukraina яблуня лісова · venäjä яблоня дикая, яблоня лесная]

Metsäomenapuu kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena lauhkeilla alueilla Euroopassa. Suomessa sitä tavataan luonnonvaraisena vain Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla, ja erittäin harvinaisena Uudenmaan rannikolla. Laji on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu. Sen omenat ovat pieniä ja kitkeriä, eivätkä sovellu syötäväksi.

Samzelius mainitsee omenapuun (surapel) sisäkuoresta, joka keitetään lipeävedessä, johon lisätään alunaa, ja johon värjättävä kangas kastetaan useita kertoja ja kuivataan. Samzelius mainitsee lähteeksi Johan Linderin kirjan Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720) sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan (1759).

Tooke (1801) kertoo Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan prosessin värjätä oreganolla (Origanum vulgare) syvää punaista väriä. Ohjeessa otetaan puolet oreganoa ja puolet villiomenan (ei kasvatetun) jauhettuja oksia. Täysi kuvaus oregano-sivulla.)

Irlannissa tuoreella sisäkuorella on värjätty keltaista.

Historia

Syötävä omena on todennäköisimmin peräisin Keski-Aasiasta, jossa se saatettiin tuntea jo 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myös Välimeren alueella se tunnettiin jo hyvin varhain: omenaan viitataan kreikkalaisessa ja roomalaisessa myyteissä ajalta 700-800 eaa. Omena kulkeutui pohjoisempaan Englantiin ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, ja myöhemmin 1600-luvulla eurooppalaiset veivät omenan mukanaan Pohjois-Amerikkaan. Suomeen syötävä omena tuli todennäköisesti 1100–1200-luvun tienoilla ristiretkeläisten mukana Ruotsista. Ensimmäinen varma tieto löytyy kuitenkin vasta vuodelta 1539, kun Erik Fleming perusti omenatarhan Paraisille.

Omenapuun kuoresta saatu keltainen väriaine kuvattiin 1400-luvun Saksalaisissa teksteissä.

---

"Omena päivässä pitää lääkärin loitolla". Omenapuusta on saatu lääkettä myös päänsärkyyn, astmaa, huonoon ruoansulatukseen ja ihoallergioihin jo muinaisessa Egyptissä.