Värjäys: Senecio Villakot

Kantavillakot

[Compositae]

[englanti ragwort · ruotsi korsört]

Villakoiden sukuun kuuluu parisentuhatta lajia, mutta Suomessa niitä on tunnistettu vain viisi. Aiemmin peijavillakot (Jacobaea), sineraariat (Pericallis) ja Packera-suvun kasvit kuuluivat samaan Senecio-sukuun, mutta on erotettu nyt omaksi suvukseen.)

Senecio aquaticus Ojavillakko

Katso Jacobaea aquatica

Senecio aureus

Katso Packera aurea

Senecio cruentus Sineraria

Katso Pericallis cruenta

Senecio jacobaea Jaakonvillakko

Katso Jacobaea vulgaris

Senecio triangularis

Senecio gibbonsii, S. longidentatus, S. saliens, S. triangularis var. angustifolius / hansenii / trichophyllus / trigonophyllus; S. trigonophyllus
[englanti arrowleaf groundsel]

Kasvi kasvaa Yhdysvaltain länsiosissa ja Kanadassa.

Kasvia on käytetty värjäämiseen mm. Pohjois-Amerikassa. Siitä saadaan vihreää ja keltaista.

Senecio vulgaris Peltovillakko

pihavillakko, keltakukkanen, kivakko
[englanti common groundsel, birdseed, ground glutton, groundsel, grundy swallow, sention, simson · iiri grúnlas · kymri creulys cyffredin · ruotsi korsört, vanlig korsört; stånds (Samzelius 1765); allmän bo-ört, stenört, blodört, korsört, crucifixört (Palmstruch 1807) · tanska almindelig brandbæger · norja åkersvineblom · saksa gemeines Greiskraut, gemeines Kreuzkraut, gewöhnliches Greiskraut, gewöhnliches Kreuzkraut, Gewöhnlichgreiskraut, Grimmkraut · hollanti klein kruiskruid · ranska herbe aux coitrons, herbe-aux-coitrons, séneçon commun, séneçon vulgaire · oksitaani cenilh, senessou, senissou, sinsoun · italia calderaja, calderina, calderugia, cardillo, erba calderina, mangia-lebbra, senecio comune, senecione comune, solleciola, verzellina · espanja amargaza amarilla, azuzón, buen varón, cachapeiro, cachapete, cachapetina, cardo santo, chapaceiro, chárones, hierba blanca, hierba cana, hierba cana común, hierba carmín, hierba conejera, hierba de las quemaduras, hierba del gusano, jaramago, lechocino, morga, pamplina, panoyo, piapájaros, sacaprada, samsona, susón real, suzón, teta de vaca, toribo, yerba de las cardelinas, yuyito; Kolumbia cineraria, pan de pájaros, xenixel · baski kardamiru-phazka, kardinal-bazka, txori jana, txori-bedar, txori-cardo, zorna-belarra · katalaani apagallum, bufallums, cap d'ocell, citró, flor d'onze mesos, herba cana, herba conillera, herba de cardina, herba pelada, herba sana, lietsó, lletsó de foc, llums, matafoc brod, morrut, morruts de bou, puputs, senixó, serixells, vellesa, xenixell, xerixell, xinxerinxó · galitsia antisila, bálsamo menor, calcemo, calsamelo, calsamora, calzamo, cardo morto, casamelo, herba cana, lagartija, mexacan, morga, piparelo, sacador, toribo · portugali calcemo, calçamelo, cardo-moro, cardo-morto, casimo, caçamelo, cáçamo, erva-crecha, erva-da-familia, manteigueira, morga, senecio, tasneirinha; Brasilia cardo-misto · viro harilik ristirohi · unkari közönséges aggófű · romania spălăciosă · albania pulithi i rëndomtë · heprea savyon pashut, פָּשׁוּט סַבְיוֹן · arabia شيبة سلمى, صفيره, صفيرى, عشبة سلمى, مرار, مرور, مرير · malta kubrita, ħaxixa tal-kanali · turkki taşakcılotu · lätti parastā krustaine · liettua paprastoji žilė · puola starzec zwyczajny · tsekki starček obecný · slovakki starček obyčajný · sloveeni navadni grint · kroaatti obični staračac · bulgaria обикновен спореж · serbia голуждравка, драгушица, обични драгушац, обични костриш · ukraina жовтозілля звичайне · venäjä крестовник обыкновенный · korea gae ssuk gas 개쑥갓 · japani no-borogiku, noborogiku ノボロギク · kiina ōu zhōu qiān lǐ guāng, 欧洲千里光]

Peltovillakko kasvaa alkuperäisenä ja yleisenä Euroopassa ja Aasiassa sekä Afrikan pohjoisosissa, sekä on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Intiaan, Australiaan ja paikoin Etelä-Amerikkaa ja Afrikan eteläisempiä osia. Suomessa yleinen Keski- ja Etelä-Suomessa.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) kerrotaan, että koko kasvista saa tummanvihreän värin, jos se kerätään juurineen, varsineen ja lehtineen ennen kuin se on kukkinut ja keitetään heti värjättävän kankaan kanssa. Kirjan mukaan väri ei kuitenkaan ole kestävä, vaan haalistuu pois. Samzelius mainitsee lähteeksi Ruotsin tieteellisen akatemian julkaisun vuodelta 1745 sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan Plantæ tinctoriæ (Uppsala 1759).

Palmstruchin (1803) mainitsee kasvikirjassaan Dambourneyn peltovillakolla tekemät värjäyskokeet: etukäteen puretettu villa värjäytyy vahvassa peltovillakkoliemessä pitkällä keittoajalla väriksi, jota Dambourney kutsuu nimellä Ronce d'Artois.

Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1866), että peltovillakko (pihavillakko) sopii keltaisen värjäämiseen, mutta ei täsmennä sen enempää.