Bresiljalakka

Wieninlakka

[englanti brazilwood-lake, Vienna lake, Viennese lake · kiina (wieninlakka) Wéi yě nà sè diàn, Wei ye na se dian, Wei yeh na se tien 維也納色澱]

"Bresiljalakka" tai "wieninlakka" ovat hieman harhaanjohtavia nimityksiä, sillä kyseessä ei ole lakka. Se on brasilianneulapalkon eli punaisen bresiljapuun (Paubrasilia echinata) sydänpuusta saadusta väriaineesta valmistettua metallikompleksi- eli substraattipigmenttiä, jota saadaan, kun orgaanista väriainetta saostetaan metallisuoloilla. Vanha käännösväännös "lakka" on kuitenkin näppärämpi sanoa kuin metallikompleksi- tai substraattipigmentti, joten se on säilynyt orgaanisista värjäyaineista valmistettujen pigmenttien nimissä. Vuonna 1735 taidesanakirjassa Dictionarium Polygraphicum sana lake tarkoittaa nimenomaan punaisesta bresiljapuusta valmistettua pigmenttiä erotuksena karmiinista: LAKE, comes after CRIMSON, and is good for shadeing and heightening Carmine.

Bresiljalakka valmistetaan kuten muutkin kasvipohjaiset lakat: kasvista valmistettuun puhdistettuun väriliemeen lisätään metallia (yleensä alunaa, ennen myös sekä tai vaihtoehtoisesti tinaa), ja seos saostetaan soodalla. Ennen kuin siitä voi valmistaa pigmenttiä, bresiljaliemen pitää olla seisonutta ja hyvin hapettunutta, jotta brasiliini ehtii muuttua värilliseksi brasileiiniksi.

Nimiä

Etenkin punaisten luonnonväripohjaisten pigmenttien nimissä on valtavati päällekkäisyyksiä. Samaa nimeä on voitu käyttää useammasta eri kasvista tai eläimestä. Yleisintä on, että kokenillikirvasta (Dactylopius coccus) valmistettu karmiini ja brasilianneulapalkosta eli punaisesta bresiljapuusta (Paubrasilia echinata) valmistettu bresiljalakka ovat jakaneet samoja myyntinimiä.

Bresiljalakka (brazilwood-lake) valmistettiin keittämällä bresiljapuuta kiehuvasssa vedessä, johon lisättiin siivilöimisen jälkeen aluna- ja/tai tinaliuosta, mikä saostettiin soodalla.

Kolumbiinilakka (Columbine lake) on yksi bresiljalakan variaatio, joka oli tunnettu 1700-luvulla, mutta maininnat kirjallisuudessa harvenevat sen jälkeen. Hubbart (1795) antaa kirjassaan ohjeen pigmentin valmistamiseksi. Ohjeen mukaan bresiljalastuja liotetaan ensin voimakkaassa viinietikassa kolme päivää, sen jälkeen lios keitetään ja siihen lisätään alunaa ja keitetään edelleen kolme varttia, jotta aluna liukenee. Kun liemi on otettu liedeltä, siihen raastetaan kaksitoista pehmeää seepian luuta (?), jonka jälleen liemi nostetaan jälleen liedelle, kunnes sen pintaa nousee vaahtoa. Liemi otetaan liedeltä ja annetaan seisoa kannen alla viikon ajan, neljä kertaa päivässä sekoittaen. Seuraavassa vaiheessa otetaan astia, joka täytetään kolmen sormen mitalta kuivalla hiekalla, tähän upotetaan väriliemiastia ja koko komeus laitetaan hiillokseen ja pidetään siinä, kunnes kiehuu. Astiat otetaan sivuun tulelta, liemi suodatetaan puhtaan kankaan läpi, ja kun liemi on jäähtynyt, sama toistetaan. Tämän jälkeen liemen annetaan levätä kaksitoista päivää, minkä jälkeen kolumbiinilakka on valmista. Dictionarium Polygraphicum -kirjassa (1735) ohje on lyhyempi, mutta sisältää samat pääasiat.

Wieninlakka (Vienna lake) on bresiljalakan muunnos, jonka valmistamiseen käytettiin alunan lisäksi tärkkelystä, liitua ja kipsiä. Nimellä on viitattu myös huonolaatuisempaan karmiinilakkaan. 1800-luvun lopulla markkinoille tuli samalla nimellä myös keinotekoisia aniliinivärejä.

Ohjeita

Valmista bresiljasta substraattipigmenttiväriä
Kosteana ruskea bresiljapuujauhe muuttuu punaiseksi; lipeäseoksessa se muuttuu syvän purppuran väriseksi ja alunapuretuksella puusta saadaan kuumassa vedessä oranssinpunaista nestettä. Bresiljasubstraattipigmenttiväriä voidaan valmistaa joko lipeästä tai alunauutteesta valmistetusta uutteesta, liuokset irrottavat värin paremmin kuin pelkkä vesi. Seoksen happamuus tai emäksisyys vaikuttaa lopullisen värilakan värisävyyn. Mitä enemmän liuoksessa on alunaa, sen lämpimämpi väri on ja lipeällä vastaavasti saadaan kylmempi punainen. Käytettävä jäännös saadaan keittämällä bresiljapuuta ja siivilöimällä neste pois. Pastamainen massa levitellään alustalle, joka ei ime väriä (esim. muovinen leikkuulauta; metalli voi vaikuttaa lopulliseen värisävyyn). Jäännöksen kuivuttua se jauhetaan ja sekaan lisätään kalkkia tai liitua, jolloin seokseen tulee hieman peittävyyttä. Karbonaattivalkoisilla (esim. jauhetut munankuoret) saattavat muuttaa väriä rusehtavaksi. [Kai]