Kromioranssi

derbynpunainen, persianpunainen, viktorianpunainen

[englanti chrome orange, orange chrome yellow · saksa Chromorange · hollanti chroomoranje, chromaatgeel orange · ranska oangé de chrôme · italia rosetto chrome, arancio di cromo, giallo di cromo arancio · espanja naranja de cromo · portugali laranja de crómio · kreikka portokali toy chromioy]

[PO21, CI 77601
PO21:1, CI 77601
PO45, CI 77601
Pigmenttien CAS-numero muuttuu niiden vaihtelevan koostumuksen mukaan; CAS 1344-38-3, CAS 59519-55-0, CAS 7758-97-6]

Pigmentti saostetaan natrium- tai kaliumdikromaatti- ja lyijysuolaliuoksista (lyijysuolan liuosta, kuten lyijynitraattia tai -asetaattia, lisätään emäksisen kromaatin tai -dikromaatin liuokseen). Saostustavasta riippuen saadaan kromikeltaista (neutraali lyijykromaatti), kromioranssia (emäksinen lyijykromaatti) tai kromipunaista (vielä emäksisempi lyijykromaatti). Usein kerrotaan, että ne ovat käytännössä samaa ainetta, ja niiden erot johtuvat ainoastaan partikkelikoosta sekä lyijyn ja kromin suhteellisesta määrästä. Kromikeltainen on melko puhdasta lyijykromaattia, mutta kromioranssien ja kromipunaisen koostumus vaihtelee. Useimmiten pigmentin kaavaksi kerrotaan PbO·PbCrO₄, mutta Colour Index on antanut pigmenteille yhteisen, muuntuvan kemiallisen kaavan: xPbCrO₄·yPb(OH)₂

Kromioranssi PO21:1 on muutoin sama pigmentti kuin PO21, mutta se on saostettu kvartsin kanssa.

Jauheena pigmentti on hyvin hienojakoista puuteria, ja pigmenttinä sillä on erinomainen peittävyys. Myrkyllinen pigmentti ei ole missään vaiheessa kuulunut ns. normaaliväreihin. Varsinkin pigmentin alkuaikoina sillä oli huono värinkesto, ja parhaillakin laaduilla on taipumus tummua tai muuttua vihertäväksi. Kromioranssit ja kromipunainen kestävät paremmin emäksiä, mutta heikommin happoja kuin kromikeltainen, ja aika tummentaa niitä samalla tavalla. Uudempia kromioransseja on stabilisoitu kemiallisesti.

1800-luvun loppupuolella kromioranssi oli melko yleinen pigmentti taiteilijavärien valikoimissa ja erityisesti impressionistien suosiossa. Pigmenttiä on käytetty freskoissa, temperassa ja öljyväreissä. Usein esimerkkimaalauksena mainitaan brittiläisen taidemaalarin, Frederic Leightonin maalaus "Liekehtivä kesäkuu" (Flaming June) vuodelta 1895: siinä kromioranssi on pigmenteistä teoksen pääosassa. Sitä on löydetty mm. Edouard Manet'n maalauksista, mutta väriaineen käyttäjiksi tiedetään myös mm. Renoir ja van Gogh. Kromioranssin käyttö taiteessa kuitenkin alkoi vähetä melko pian sen markkinoille tulon jälkeen, kun kadmiumoranssi hieman stabiilimpana väriaineena tuli sen tilalle.

Manufacturer and builder -lehdessä (3, 1869) mainitaan, että kromioranssi on kaikista kromin ja lyijyn sekoitevalmisteista helpoin tehdä.

Historia

Kromi-mineraali havaittiin ensimmäisen kerran 1770 Siperian kultakaivauksilla, joskaan sitä ei tunnistettu. Vuonna 1797 pariisilainen kemisti Louis Nicholas Vauquelin eristi luonnon lyijykromaatin ja kutsui sitä kromiksi sen aikaansaamien erilaisten värisävyjen vuoksi. Kromi tulee kreikan väriä tarkoittavasta sanasta χρῶμα, chrōma. Vauquelinin tutkielmat edistyivät hitaasti kunnes Ranskassa avattiin uusi mineraalikaivos 1800-luvun alkuvuosina. Vauquelin julkaisi tutkielmansa lyijykromaattien (erityisesti kromikeltaisen (2PbSO₄ · PbCrO₄ )) valmistuksessa Annales de Chimie IXX -julkaisussa 1809. Kromivärien tuotanto oli vähäistä siihen saakka, kunnes vuonna 1820 Pohjois-Amerikasta löytyi uusi kromikaivos ja suuremman luokan tuotanto saattoi alkaa.

Kromioranssi oli ensimmäinen keinotekoinen oranssi pigmentti.

Winsor & Newtonin noin vuonna 1935 julkaistussa katalogissa esitellään kromioranssi nimellä deep yellow, eli "syvä keltainen". Winsor & Newtonin valikoimissa oli kymmenen eri sävyä: ne kaikki oli valmistettu lyijystä, kromista ja sulfaatista ja sävyjä muokattiin valmistusprosessin emäksisyyttä säädellen.

Käyttö

Kromioranssia on käytetty öljy- ja vesiväreissä. Aikanaan kromaatit olivat ainoita edullisia taiteilijavärejä, joilla on peittokykyä. Nykyään kromioranssin myynti on kielletty Euroopassa myrkyllisenä väriaineena. Euroopan ulkopuolella kromioranssia PO21 valmistaa edelleen muutama valmistaja ja se on myynnissä pigmenttinä tai vesivärinä. Kromioranssia PO45 ei valmisteta. Kromioranssin nimellä ei myydä sävyvärejä.

Kromioranssia on käytetty teräksen ja raudan suojamaalauksessa.

Nimiä

American vermillion oli sekä kromipunaisen että kromioranssin kutsumanimi, mutta niin kutsuttiin myös peittävää eosiinista tai muusta vastaavasta orgaanisesta väriaineesta valmistettua, mönjään tai kromioranssiin saostettua substraattipigmenttiä.

Muuta

Myös kromipunaisen ja kromikeltaisen sekoitusta on kutsuttu kromioranssiksi.