Värjäys: Anthriscus sylvestris Koiranputki

[Umbelliferae]

[Carum sylvestre, Cerefolium sylvestre, Chaerefolium sylvestre, Chaerophyllum sylvestre, C. torquatum, Myrrhis sylvestris, Myrrhodes sylvestre, Ptychotis sylvestris, Scandix sylvestris
englanti cow parsley, cow mumble, devil's parsley, gipsy curtains, hare's parsley, keck, lady's lace, Queen Anne's lace, sheep parsley, caraway, wild parsley; Yhdysvallat wild chervil, woodland beak chervil · iiri peirsil bhó · kymri gorthfail llyfn · ruotsi hundkäx, hundloka; kaxe (Samzelius 1765); hundkax, hundkummin, hundkäxa, spåkter, vildkummil (Palmstruch 1803) · tanska vild kørvel · norja hundekjeks · islanti skógarkerfill · saksa Biberling, Biberstängel, Buschmöhre, Eselspeterlein, Gäulkümmel, Karbengelstengel, Kelberkern, Kerbel, Kuhpeterlein, Kuhpetersilie, Kälberschere, Körfel, Pferdskümmel, Scharnpiepen, Scharntüddel, Scheer, Tollkörbel, Wiesenkerbel, Wiesen-Kerbel, wilder Kerbel, wilder Myrrhenkerbel, Wildkerbel, Wildkoerffel, Wolfswurzel · hollanti fluitenkruid · ranska anthriscus sylvestre, anthrisque sauvage, anthrisque, cerfeuil, cerfeuil d'âne, cerfeuil des bois, cerfeuil des prés, cerfeuil sauvage, chérophylle sauvage, chérophylle sylvestre, ciguë blanche, fausse ciguë, persil d'âne, persil des bois, persil sauvage · oksitaani cerfùlh bastàt · italia anterisco, cerfoglio dei prati, cerfoglio selvatico, hierba cicutaria, mirride selvatica, zibuda · espanja cerefolio silvestre, cicuta, cicutaria, hierba cicutaria, jacea, perfolio, perifollo borde, zecuta, zibuda · aragonia perifollo borde · baski astaperrexil zuria · katalaani cerfull bord · portugali cicuta, cicuta-dos-bosques, cicuta-dos-prados, cicutária-dos-prados, erva-cicutária · viro mets-harakputk · unkari erdei turbolya · romania asmatui-de-padure, asmaţuchi, hașmaciucă · albania antriskusi i pyllit, sterpujë · turkki gımı · lätti meža suņburkšķis · liettua krūminis builis · puola trybula leśna · tsekki kerblík lesní · slovakki trebuľka lesná · sloveeni gozdna krebuljica · kroaatti šumska krasuljica · bulgaria горски азмацук · serbia вељка красуљица · ukraina бугила лісова · venäjä купырь лесной · japani shaku シャク · korea jeon ho 전호 · kiina é sān, 峨参]

Koiranputki kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Euroopassa, valtaosassa Aasiaa ja paikoin Afrikkaa, ja se on levinnyt Pohjois-Amerikan länsi- ja itärannikolle ja Grönlantiin. Suomessa se on erittäin yleinen kasvi.

Koiranputki sisältää flavonoideja (apigeniinia, luteoliinia, kversetiinia ja näiden glykosideja) sekä karotenoideja (β-karoteeni, luteiini violaksantiini).

Koiranputken kukinnoista saadaan keltaista ja koko kasvista (kellan)vihreää väriä.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan, että Notebäckissä (Nottebäck?) naisväki käyttää koiranputken kukkia vihreän värjäämiseen.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) siteerataan Jörlinin kasvivärejä koskevaa väitöskirjaa (1759) sekä von Linnén (Linneauksen) matkakertomuksia. Jörlinin mukaan kukista saa keltaisen värin, joka on melkein yhtä hyvää kuin väriläätteen (Serratula tinctoria), mutta ei niin hyvää kuin väriresedan (Reseda tinctoria). Tekstin mukaan kukasta otetaan latvat heti kukinnan alkamisen jälkeen, minkä jälkeen ne kuivataan ja varastoidaan. von Linnén ohjeen mukaan alunapuretettua kangasta keitetään koiranputkien kanssa jonkin aikaa, jonka jälkeen huuhdellaan lipeässä. Mitä vahvempaa lipeä on, sitä voimakkaammaksi langan väri muuttuu. Lipeä vaihdetaan jokaisella huuhtelulla.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) koiranputki nostetaan esille nimenomaan värjäyskasvina (Egentligen såsom färgväxt, får den här ett rum). Keltaista värjätään kukinnoilla, jotka poimitaan ennen kuin kukat ehtivät aueta ja kuivataan ennen värjäämistä. Värjättävä villa puretetaan ensin alunalla ja keitetään sitten kuivattujen kukkien kanssa, ja lopuksi huuhdellaan kylmässä lipeässä. Kirjan mukaan väristä tulee sitä kauniimpi mitä vahvempaa lipeää käytetään ja mitä useamman kerran villa siinä huuhdellaan - mutta joka huuhtelukerralla on käytettävä uutta lipeää. (Ohje on toisinto Samzeliuksen kirjassa (1765) siteeratusta von Linnén ohjeesta.) Vihreää väriä saadaan, jos käytetään koko kasvi. Kirjassa vinkataan myös, että jos väriliemeen lisätään kalkkia, saadaan väriainetta, jolla voi petsata useita puulajeja keltaiseksi.

Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866), että ennen kukkimista kerätyillä kukilla voi värjätä keltaista alunapuretuksella. Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

Koiranputkea on käytetty värjäykseen myös Venäjällä. Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) mainitaan koiranputkesta saatava keltainen ja vihreä väri. Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) koiranputken yhteydessä mainitaan sen lehdistä saatava keltainen väri. Molemmissa kirjoissa koiranputki mainitaan lyhyesti, eikä mitään lisätietoja sen käyttötavoista ole.

Ohjeita

Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) neuvotaan: (kanerva, koiranputki, sianpuola, suomyrtti) ...kerätään silloin kun ne owat nupusta kukkaan puhkeemassa. Niistä saadaan monenlaisia keltaisia wärejä, waikka woimaltaan erilaisia. Wäriwiwahdus tulee myöskin erilainen, riippuen siitä käytetäänkö ne tuoreina tai kuiwattuina. Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa lisäksi: Koko kasvi käytetään ennen kukkimista ja kukkimisen aikana sekä tuoreena että kuivattuna, mutta keltaväri on tällöin erilainen. Kirjasessa neuvotaan, kuinka koiranputkesta valmistetaan alunan avulla vihreänkeltaista; kromihappoisen kalin ja santelin avulla ruosteenruskeaa; wäriomenan, krapin ja rautavitrillin avulla harmaata; alunan, punaisen viinikiven, krapin ja kokenillin avulla punaista; sekä alunan, indigon ja krapin kanssa harmaansinistä ja tummanvihreänsinistä.