Värjäys: Asperula Maratit

[Rubiaceae]

[englanti woodruffs · ruotsi färgmåror]

Maratit ovat matarakasveja.

Asperula arvensis Peltomaratti

Galium arvense, G. sherardiiflorum, Asperula dubia
[englanti blue woodruff, field woodruff, quincywort · kymri mandon las · ruotsi liten blåmåra · saksa Acker-Meier, Ackermeier, Ackermeister, Ackerwaldmeister · hollanti akkerbedstro · ranska aspérule des champs, petite rapette · espanja agarrones, agarrones de señorita, amor celoso, asperilla, presera real, rabula, rubiadera azul, rubilla, rábula · italia asperella dei campi, asperula dei campi, palloncino, robbietta dei campi, stellina dei campi, stellina ruvida · katalaani rèvola de camp · portugali asperúla-odorífera · viro põld-varjulill · unkari vetési müge · turkki tarla belumotu · kreikka ασπέρουλα · albania njëgjire · romania lipitoare · heprea chaspesanit hassadeh הַשָּׂדֶה חַסְפְּסָנִית · puola marzanka polna · tsekki mařinka rolní · kroaatti poljska lazarkinja · slovakki marinka roľná · sloveeni njivska perla · bulgaria лазаркиня, полска лазаркиня · serbia броћак, њивска лазаркиња · ukraina маренка польова · venäjä ясменник полевой]

Peltomaratti kasvaa alkuperäisenä Välimeren ympärillä, Keski-Euroopassa ja Keski-Aasiassa, ja on levinnyt mm. Brittein saarille, Norjaan ja Ruotsiin.

Peltomaratti esiintyy Euroopassa ja Välimeren alueella. The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että peltomaratin juuresta saadaan punaista väriainetta.

Asperula cynanchica

Kts. etelänmaratti (Cynanchica pyrenaica subsp. cynanchica)

Asperula odorata

Kts. tuoksumatara (Galium odoratum)

Asperula tinctoria Värimaratti

Asterophyllum tinctorium, Galium tinctorium, G. triandrum
[englanti dyer's woodruff, dye bedstraw, woodruff · ruotsi färgmåra; färgmadra (Samzelius 1765) · tanska farve-mysike · norja fargemyske · saksa Falsche Färberröthe, Färbermaier, Färber-Meier, Färbermeister, Färberröthe, Färberwaldmeister, Weismeyerkraut, Weißes Meyerkraut, Wilde Röthe · hollanti · ranska aspérule des teinturiers, aspérule tinctoriale · oksitaani · italia asperula dei tintori, stellina tintoria · viro värv-varjulill · unkari festő müge · kreikka ασπέρουλα · romania lipitoare de vopsit · lätti krāsu miešķis · liettua dažinė krunė · puola marzanka barwierska · tsekki mařinka barvířská · slovakki marinka farbiarska · sloveeni barvilna perla · kroaatti bojadisarska lazarkinja · bulgaria багрилна лазаркиня, багрилно милосърдниче, ресничества лазаркиня · ukraina підмаренник красильний · venäjä подмаренник красильный, ясменник красильный]

Yksi värimaratin vanhoisa nimityksistä on Galium tinctorium, mikä aiheuttaa sekaannuksia samannimisen Galium tinctorium matarakasvin kanssa. Kasvien sijainnista voi päätellä, kummasta kasvista on kysymys, sillä Galium tinctorium-matara esiintyy Pohjois-Amerikan itäosissa ja Meksikon koillisosissa ja värimaratti puolestaan Euroopasta Länsi-Saharaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Suomessa värimaratti on hyvin harvinainen: se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on ollut rauhoitettu Suomessa vuodesta 1952 lähtien. Virossa värimaratti on puolestaan yleinen kasvi. Ennen kukkimista värimaratti muistuttaa paimenmataraa.

Lisää sekaannuksia tuo se, että ruotsin kielessä värimarattiin on viitattu sekä nimellä måra että madra, jotka molemmat tarkoittavat myös Galium-suvun mataroita. Joistakin teksteistä on hyvin vaikea erottaa, puhutaanko nykyään mataroina pidetyistä kasveista vai värimaratista. Esimerkiksi Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainittu madra todennäköisesti viittaa värimarattiin (Asperula tinctoria), koska tekstissä mainitaan, että kasvia kasvaa Gotlannissa ja Öölannissa runsaasti, mutta muualla Ruotsissa ei juurikaan. Toisessa yhteydessä Linnaeus mainitseee hänen mukaansa yleisen ahomataran(?); Mattara Finlandis. Madra. Suecis, eli matara suomeksi ja madra ruotsiksi. Vuonna 1750 julkaistussa Schefferin tekstissä krapista puhutaan nimellä krapp, ja madran viittaa ilmeisesti paikalliseen mataraan - vaikka myös se voi viitata värimarattiin.

Madra-kasvista Linnaeus kertoo, että Gotlannissa käytetään juuria paljon villan punaiseksi värjäämiseksi. Tekstissä kerrotaan myös, että juuret pitää poimia keväällä ennen käen kukunta-aikaa, koska silloin juuret ovat löysempiä ja niissä on vielä väriä. Linnaeus kuvaa, että Gotlannissa villalanka on huuhdeltu nopeasti lipeässä värjäämisen jälkeen. Scheffer puolestaan mainitsee, että paikallisesta matarajuurista saatu punainen ei ole kaunista: Madran, hvilken redan växer vildt på dessa öar, är väl af krapp-art, men gifver icke vacker röd färg...

Abraham Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) kerrotaan, että värimaratin juuria käytetään punaisen värjäykseen Itämeren saarilla ja myös värjärit käyttävät niitä. Kirjan mukaan juuret poimitaan, ennen kuin värimaratti kasvattaa varren, ne keitetään ja värjättävä kuitu lisätään juuriliemeen vielä, kun se on lämmin. Kirjassa ei mainita, kuinka kauan värjättävää pidetään liemessä, mutta heti, kun se otetaan pois väriaineesta, se huuhdellaan nopeasti lipeällä.

Tooke (1801) mainitsee Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan värimaratin yhtenä siellä kasvavana punaisen värin lähteenä; ilmeisesti sitä ei kuitenkaan hyödynnetty teollisessa värjäämisessä. Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) kerrotaan, että sitä käytetään värjäykseen alueilla, jossa sitä kasvaa runsaasti, sillä ohuita juurakkoja i Tooke kuvaa tunnetun "villikrappeina" tunnettujen saksanmataran (Galium mollugo) ja värimaratin (Asperula tinctoria) valmistuksen: "'Villikrappi' survotaan, kuten useimmat kasvit, puisissa morttelissa tai jauhetaan jauheeksi käsimyllyissä, tehdään paksuksi velliksi vedellä ja annetaan seistä koko yön lämpimässä uunissa. Seuraavana päivänä lisätään vettä vellin laimentamiseksi, ja krappi keitetään voimakkaasti. Jotkut liottavat värin kirkastamiseksi ensin värjäysvedessä nuorta tammen tai koivun kuorta, mutta tschuvaschit käyttävät vain vettä. Kun seos on tarpeeksi punainen, he värjäävät villansa kolme tai neljä kertaa tai useammin; ensin haaleassa vedessä, mutta viimeisen kerran keittämällä, antaen sen kuivua jokaisen värjäyskerran jälkeen. Kun väri on tarpeeksi voimakas, lanka pestään joessa ja kuivataan."

Myös Palmstruch (1803) kertoo, että Venäjällä käytetään saksanmataraa värjäykseen, ja kuvaa sen käyttötavan hyvin samalla tavalla kuin Tooke; hän ei mainitse tschuvascheja, mutta mainitsee tuhkan käytön, jota Tooke ei mainitse: "Laimennusvedessä jotkut keittävät ensin hieman nuorta tammen tai koivun kuorta, toiset taas hieman tuhkaa, joka kirkastuttaa väriä." Palmstruchin ohjeessa myös lanka "kastetaan" väriliemeen kahdesta kuuteen kertaa, kun Tooke puhuu moneen kertaan värjäämisestä. Lisäksi Palmstruch vinkkaa: "Varsinainen väriaine löytyy juuren kuoresta tai pinnasta; kauneimman värin saa mustanpunaisesta jauheesta, joka saadaan jauhaessa ensin."

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että Gotlannissa värimaratin juuria käytetään krappijuuren sijaan villan punaiseksi värjäämisessä. Sama julkaisu mainitsee värimaratin kasvupaikaksi Ruotsin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Siperian.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan erillisessä kohdassa myös Galium purpureum (purple ladies' bedstraw), jonka juurista saadaan punaista väriainetta. Kasvitietokannoissa Galium purpureum ja Asperula tinctoria ovat synonyymejä.

Historia

Asperula odorata -marattia käytettiin keskiajalla usein ilmanraikastamiseen ja parfyymeissa.

Käytetty myös liköörien ja punssien maustamiseen. Mm. saksalaisen Maibowle -juoman yksi ainesosa (tarjottu perinteisesti 1.5.). Kasvin sanotaan aiheuttavan päänsärkyä ja oksentelua.