Värjäys: Galium Matara

[Rubiaceae]

[englanti bedstraw · ruotsi måra · gaelilaiset kielet rud · rú Mhuire, baladh cnise tai bindean · intia manjit]

[Katso myös: Relbunium.]

Yleensä mataroiden juurista saa punaisia sävyjä ja muusta kasvista keltaisia. Juurten punainen väri ei ole yhtä voimakas kaikissa mataroissa. Suomessa kasvaa kymmenisen Galium-suvun mataraa.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan kaksi matarakasvia. Toinen, madra saattaa olla värimatara (?) (Rubia tinctoria), koska tekstissä mainitaan, että kasvia kasvaa Gotlannissa ja Öölannissa runsaasti, mutta muualla Ruotsissa ei juurikaan. (Toisaalta, vuonna 1750 julkaistussa Schefferin tekstissä krapista puhutaan nimellä krapp, ja madran viittaa paikalliseen mataraan.) Toinen Linnaeuksen mainitsema, Mattara Finlandis. Madra. Suecis, eli "suomenmatara tai ruotsinmadra" (ahomatara?); se oli Linnaeuksen mukaan yleinen Ruotsissa, ja sen pienillä juurilla Smoolannin ja Pohjanmaan maanviljelijät värjäsivät villaa punaiseksi. Linnaeus pitää juuria liian pieniä ja kommentoi, että "ei näytä vaivan arvoiselta".

Madra-kasvista Linnaeus kertoo, että Gotlannissa käytetään juuria paljon villan punaiseksi värjäämiseksi. Tekstissä kerrotaan myös, että juuret pitää poimia keväällä ennen käen kukunta-aikaa, koska silloin juuret ovat löysempiä ja niissä on vielä väriä. Linnaeus kuvaa, että Gotlannissa villalanka on huuhdeltu nopeasti lipeässä värjäämisen jälkeen. Scheffer puolestaan mainitsee, että paikallisesta matarajuurista saatu punainen ei ole kaunista: Madran, hvilken redan växer vildt på dessa öar, är väl af krapp-art, men gifver icke vacker röd färg...

Matarat mainitaan punaisen värin lähteenä Pehr Kalmin tutkielmassa "Förtekning på någre Inhemska Färge-gräs" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1745). Siinä neuvotaan poimimaan juuret keväällä tai syksyllä, puhdistamaan hyvin, murskaamaan ja jauhamaan; ohjeen mukaan väripataan ladotaan vuoroin matarajauhoa ja vuoroin lankoja. Kalm neuvoo sekoittamaan vähän mallasjauhoa juuriaineeseen ja vinkkaa, että sen puuttuessa heikko olut kelpaa sen sijaan. Artikkeli myös mainitsee, että väri ei tartu pellavaan. Tutkielmassa mainitaan myös erikseen keltamataran kukat keltaisen värin lähteenä.

Galium album Paimenmatara

[englanti white bedstraw, hedge bedstraw · ruotsi vanlig stormåra]

Paimenmataran juuria on käytetty jonkin verran punaisten sävyjen värjäämiseen. Siinä on kuitenkin vähemmän väriainetta kuin esimerkiksi ahomatarassa.

Galium aperine Kierumatara

Kieruruoho
[englanti cleavers, barweed, catchweed, eriffe, everlasting friendship, goosebill, goosegrass, grip grass, hayriffe, hayruff, hedgeheriff, loveman, mutton chops, robin-run-in-the-grass, scratweed, bed-btraw, common rough ladies' bedstraw, cleavers · ruotsi snärjmåra, snärjegräs; madra · tanska burresnerre · saksa Gewöhnliches Kletten-Labkraut, Beinseife, Gewöhnliches Klebkraut, Hafta, Haftemasch, Klaab, Klebendes Labkraut, Kleber, Klebknöpf, Klebkraut, Klette, Kleiß, Klettenlabkraut, Picker, Tüngelkraut · ranska Gaillet, Gaillet accrochant, Gaillet gratteron, Gratteron, Herbe collante, Prend-main, Rièble, Trainasse · espanja presera · italia cappelo di tignosi]

Kasvaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa pelloilla ja tunkioilla. Kasvin juuret värjäävät punaiseksi (galiosiini).

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan juurista saatava punainen väri - ja myös se, että jos linnut syövät juuria, niiden luut värjäytyvät punaiseksi.

Galium boreale Ahomatara

[englanti northern bedstraw, white bedstraw · ruotsi vitmåra]

Juuresta saadaan tiilenpunaista väriä. Kasvista saadaan myös keltaisia, vihreitä ja ruskeita värjäysaineita. Juuret säilyvät kauan; ne on kerättävä ennen kukkimista.

Tunnettu jo viikinkiaikaan ja käytetty mm. Suomessa ja Pohjois-Amerikassa villan punaiseksi värjäämiseen.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) kuvataan punaiseksi värjäämisen prosessi: juuret kerätään keväällä, jauhetaan mallaspölyn kanssa, sekoitetaan oluen kanssa, jossa maseroitu ja ensin koivunlehdillä keltaiseksi värjätty villalanka sitten keitetään.

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina (nimellä suomatara) Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): tämän kaswin juuret kerätään ennen kukkimista, puhdistetaan ja kuiwataan ja woidaan säilyttää useita wuosia. Sisältää woimakasta punaista wäriainetta, jota woidaan käyttää krapp'in asemasta. Teoksen laajennetussa painoksessa (1919) kasvi tunnetaan nimellä valkomatara.

Ensimmäisenä Ahomatarasta kertoi Linnaeus kirjassaan Species Plantarum (1753) ja myöhemmin Flora Lapponica -kirjassaan (1773): Lapissa harvinainen, Ruotsissa erittäin yleinen. Varsinais-Suomessa naiset värjäävät niillä villoja ja villavaatteita.

Matara on mainittu mm. Suomi-aikakausjulkaisussa 1850, Reinholm: Suomalaisia kasvu-nimejä:

Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.

Punaista värjättiin mataraheinän juurilla. Ne kuivattiin ja sitte keitettiin vedessä lankojen kanssa, sekalutta ja alunaa pantiin sekaan 1½ luotia lankanaulaa kohti.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Galium cruciatum

[englanti crosswort, wild madder]

Ranskassa on kasvin juurella korvattu jonkin verran värimataran tuottamaa punaista.

Galium mollugo Saksanmatara, (Etelän)paimenmatara

[englanti hedge bedstraw, white bedstraw, wild madder, great ladies' bedstraw, great bastard madder · ruotsi buskmåra; stäksmåra]

Koko kasvista saadaan keltaista, kuivatuista juurista punaista. Käytetty värjäykseen mm. Suomessa.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että saksanmataran juuresta saadaan samanlaista punaista väriainetta kuin värimatarasta (Rubia tinctoria), ja myös kirkkaampaa väriä. Kirjassa myös kerrotaan, että saksanmataraa syöneiden eläinten luut ovat värjäytyneet punaiseksi.

Galium odoratum Tuoksumatara

[englanti sweet woodruff, hay plant, star grass, sweet grass, woodruff · ruotsi myskmadra · saksa Waldmeister, Duftlabkraut, Echter Waldmeister, Gliedergänglich, Gliederkraut, Gliedkraut, Halskräutlein, Herzfreude, Herzfreund, Leberkraut, Maiblume, Maichrut, Maikraut, Maitee, Maitrankkräutel, Mäschtee, Mäusch, Meier, Mösch, Sternleberkraut, Tabakskraut, Teekraut, Waldmännchen, Waldmanntee, Waldtee, Wohlriechendes Labkraut · ranska Aspérule odorante, Belle-Étoile, Gaillet odorant, Petit muguet, Reine-des-bois, Thé suisse]

Kasvi tuottaa keltaista (maan pinnan yläpuolinen osa) ja punaista väriä (juuret).

Galium palustre Rantamatara

[englanti marsh bedstraw · ruotsi vattenmåra]

Kasvia käytettiin värjäykseen mm. antiikin ajan Roomassa. Siitä saatiin keltaisia ja punaisia värejä.

Galium sylvaticum

[englanti wood ladies' bedstraw, scotch mist, wood bedstraw]

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että juuresta saadaan punaista väriä.

Galium tinctorium

[englanti stiff marsh bedstraw · ranska Tisavoyanne rouge (Kanadan ranskalaiset)]

Kasvaa laajasti Pohjois-Amerikan itäosissa. Kalm kertoo kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763), että Pohjois-Amerikassa intiaanit värjäsivät kasvin juurilla punaista, joka ei muutu ilman, valon tai veden vaikutuksesta. Kalmin mukaan he käyttivät väriainetta villisian piikkien punaiseksi värjäämiseen sekä nahkatöidensä koristeluun ja maalaamiseen. Kirjassa kerrotaan myös, että Kanadan ranskankielisellä alueella naiset värjäävät vaatteitaan kasvin juurilla.

Tekstissä Of the Roots used by the Indians in the Neighbourhood of Hudson's Bay to dye Porcupine Quills (1772, julkaistu The Philosophical Transactions of the Royal Society of London 1809) mainitaan, että Kanadan ranskalaiset kutsuivat (1700-luvulla) kasvia nimellä Tisavoyanne rouge ja vastaavasti toista, keltajuurista kasvia (Coptis trifolia; kirjan mukaan Helleborus trifolia) nimellä Tisavoyanne jaune.

Galium triandrum (Asperula tinctoria) Värimaratti

[englanti Dye Bedstraw, Dyer's Woodruff, Woodruff · saksa Falsche Färberröthe, Färbermaier, Färber-Meier, Färbermeister, Färberröthe, Weismeyerkraut, Weißes Meyerkraut, Wilde Röthe · ranska Aspérule, Aspérule des teinturiers, Aspérule tinctoriale]

Suomessa värimaratti on hyvin harvinainen ja rauhoitettu, mutta jo Virossa värimaratti on yleinen kasvi. Ennen kukkimista värimaratti muistuttaa paimenmataraa. Värimarattia on käytetty mm. Gotlannissa ja Ahvenanmaalla villan punaiseksi värjäämiseen.

Galium verum Keltamatara

[hanhenvormu, ruumiinheinä, keltakakkara, maarianpahna, Neitsyt Maarian sänkyheinä, Neitsyt Maarian sängynolki materi, mehiläiskukka, oikea matara, keltaruoho, rättänä, emäntäkukka, sydänriisiheinä
englanti (our) lady's bedstraw, cheese rennet, maid's hair, petty mugget, yellow bedstraw, fleawort, goosegrass, gravel-grass, milksweet, poor-robin, savoyan-clabbergrass, yellow cleavers · gaelikielet rud, bun-an-ruadh, rú Mhuire, baladh cnise tai bindean · ruotsi gulmåra: Mariae Sängbalm · saksa Echtes Labkraut, Bettstroh, Buttergras, Engelsüß, Färbkraut, Gelber Brein, Gelber Butterstiel, Gelber Meyer, Gelbes Käselab, Gelbes Käselabkraut, Gelbes Labkraut, Gelbes Sternkraut, Gliederkraut, Herrgottskraut, Herzbresten, Käselab, Käselabkraut, Labkraut, Lauritzen, Liebfrauenstroh, Magerkraut, Mottekraut, Mundfäulkraut, Riechkraut, Wahres Labkraut · ranska Gaillet jaune, Caille-lait, Caille-lait jaune, Gaillet, Gaillet vrai, Sommité fleurie de caille-lait jaune]

Kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Kasvaa yleisenä Länsi-Suomen kuivilla niityillä lähellä merta - mutta Suomessa se on kuitenkin uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut! Se oli aiemmin yleinen kasvi pientareilla myös sisämaassa, mutta niittyjen katoaminen on vaikuttanut siihen, että laji on käytännössä kadonnut sisämaasta.

Juurista saadaan tiilenpunaista tai vaaleanpunaista. Kukista saadaan keltaista, kellertävän ja tummanvihreitä sävyjä. Lehdistä ja kukinnosta saadaan keltaista. Juuret säilyvät kauan; ne on kerättävä ennen kukkimista. Kasvia on myös viljelty värjäystarkoituksiin, mutta hyvin vähän - sen hyöty/vaiva-suhde on huomattavasti alhaisempi kuin värimataralla (Rubia tinctoria).

Mainitaan punaisen (juuret) ja keltaisen (kukat) värin lähteenä Pehr Kalmin tutkielmassa "Förtekning på någre Inhemska Färge-gräs" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1745). Tekstissä neuvotaan keittämään kukkia vedessä, jonka jälkeen joukkoon lisätään alunapuretettu villa alunavesineen ja "keitetään, kunnes muuttuu keltaiseksi".

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) kerrotaan, että kukkavarsista saadaan alunavedessä keitettynä hyvää keltaista väriä ja juurista punaista väriä, joka ei häviä värimataran punaiselle värille. Kirjan mukaan "eräs nerokas, värjäykseen perehtynyt herrasmies" on vakuuttanut, että juurista saatava punainen väri on jopa kirkkaampaa kuin värimatarasta saatava. Kirjassa kerrotaan, että keltamataraa viljetiin Englannissa aiemmin yksityisen kauppakomitean valvonnassa.

Yksi niistä kasveista, jotka Lönnrot määritteli Flora Fennicassaan 1860 värjäyskäyttöön sopiviksi: villaa voitiin värjätä keltaiseksi (kukat) ja punaiseksi (juuret). Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Koko kasvi käytetään: saadaan keltaista. Myös juuri käytetään värjäykseen: pestynä, kuivattuna ja jauhoksi hienonnettuna saadaan siitä kaunis, punainen väri. Kasvia on käytetty keltaiseksi värjäämiseen huomattavassa määrin Irlannissa.

Historia

Galium tulee kreikankielen sanasta gala ("maito") - kasvia käytettiin aiemmin maidon juoksuttamiseen.

Matara oli mm. viikinkien käyttämä värjäyskasvi (myös Rubia tinctoria ja muut Rubia-suvun matarat). Saattoi kuitenkin olla, että viikinkiajan värjärit saivat kyllä juurista punaista väriä, muutta luultavasti eivät saaneet hyödynnettyä mataran keltaisia ja oranssihtavia sävyjä.

Kansallismuseon Antellin kokoelmissa olevan naisen itäkarjalaisen talvileningin yhteyteen on talletettu tietoa mataralla värjäämisestä:

[...] värjättiin seuraavasti: mataranjuuret maasta kaivettua kuivataan, survotaan, seulataan ja pistetään lämpimään veteen, missä niitä pidetään kolme vuorokautta silloin tällöin hämmentäen; värjättäessä esine siinä kiehautetaan; tuhkaa ei panna joukkoon. Jos tahdotaan punaista, värjätään vaate ensin kellalla ja sitten vasta mataralla. "Kelta" tehdään Lycopodiumin varsista seuraavast: ne ensin kuivataan ja survotaan, minkä jälkeen niitä käytetään lämpimässä vedessä uunilla viikkokausia, väliin hämmennetään sekoitusta, johon ei panna tuhkaa ja jota ei keitet; siinä pidetään värjättävää eli painettavaa vaatetta 3 tai 4 vuorokautta, painonestettä liikutellaan kahdesti vuorokaudessa.

Melkein samalla tavalla kertoo Aimo Turunen kirjassaan Kalevalan sanat ja niiden taustat:

Pohjan neito Väinämöiselle: Kun kävin mataramaalla, keikuin keltakankahalla 8:53-54. Mataramaan mainitseminen neitojen käyntipaikkana perustuu mataranjuurten käyttöön väriaineena. Nähtävästi juuri väriloistoa ja komeutta harrastavat neidot ennen muita kokosivat mataroita, jodien juuret kuivattiin ja survottiin. Näin saatu rouhos pantiin lämpiämään veteen, missä sitä pidettiin kolme vuorokautta. Kun neste tällä tavoin saatiin valmiiksi, värjäys tapahtui kehuttamalla. Mataran antama väri oli punainen. Paikoitellen käytettiin sen pohjavärinä keltaista. Esim. Vienan Karjalan Ruvan kylässä pantiin lämpimään veteen lieon (Lycopodium compilanatum) kuivattuja ja survottuja varsia ja annettiin niiden viikkokausia käydä uunilla. Tässä nesteessä, jota väliin liikuteltiin, pidettiin värjättävää vaatetta tai lankoja kolme tai neljä vuorokautta. Vasta tämän jälkeen se painettiin mataranjuurilla, josta paineneste edellä kuvatulla tavalla valmistettiin. Mataran käyttö väriaineena on ollut tunnettu Siperiasta aina Skandinaviaan asti, mm. skandinaavisessa Gånge-Rolfin sadussa siitä mainitaan. (Sirelius, SKOK II (Suomen kansanomaista kulttuuria I-II. Helsinki 1919-1921) ss.124-5.)

Keltamataraa käytettiin aiemmin patjan täytteenä niiden miellyttävän tuoksun vuoksi. Suomessa kasvia on käytetty ruumisheinänä arkuissa (mistä kansankielinen nimitys ruumisheinä). Vanhan pyhimystarinan mukaan Neitsyt Maria makasi keltamataravuoteella - siitä moniin kieliin on tullut viittaus neitsyt Mariaan (mm. Neitsyt Maarian sänkyheinä).

Keltamataraa käytettiin antiikin aikaan mm. palohaavojen ja verenvuodon hoitoon (Dioskorides, Galenos).

---

Keltamataraa on käytetty juuston valmistuksessa maidon juoksettimena ja antamaan juustolle keltaista väriä (Englannissa viimeistään 1500-luvulta lähtien) sekä myös voin keltaiseksi värjäämiseen. Lönnrot: Maidon juoksutteeksi juustoliemeen pannuista kukista tulee juusto keltaiseksi ja hyvänhajuiseksi. Keltamatarasta on tehty myös oluen maustetta.

Tuoksumataraa on käytetty mm. Maitrank- ja Maiwein -nimisten juomien mausteena Keski-Euroopassa.