Värjäys: Galium Ratasmatarat

[Rubiaceae]

[englanti bedstraw · ruotsi måra · gaelilaiset kielet rud · rú Mhuire, baladh cnise tai bindean · intia manjit]

Useista mataralajeista värjäyksen kannalta tärkeimpänä pidetty osa ovat juuret, joilla on värjätty punaista. Juuret sisältävät vaihtelevia määriä punaista alitsariinia sekä purpuriinia ja pseudopurpuriinia. Mataroiden maanpäällisellä osalla voi värjätä keltaista.

Galium-suvun ratasmataroita kasvaa ympäri maapalloa, ja Suomessa niitä kasvaa kymmenisen lajiketta. Etelä-Amerikan matarat erotettiin aiemmin omaksi Relbunium-suvukseen, mutta nykyään myös ne kuuluvat Galium-suvun mataroihin. Huomattavin ero Euroopasta tulleiden ja alkuaan eteläamerikkalaisten matarakasvien välillä on se, että eteläamerikkalaiset matarat eivät sisällä alitsariinia, vaikka sisältävätkin purpuriinia ja pseudopurpuriinia.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan kaksi matarakasvia. Toinen, madra mitä todennäköisimmin viittaa värimarattiin (Asperula tinctoria), koska tekstissä mainitaan, että kasvia kasvaa Gotlannissa ja Öölannissa runsaasti, mutta muualla Ruotsissa ei juurikaan. Vuonna 1750 julkaistussa Schefferin tekstissä krapista puhutaan nimellä krapp, ja madran viittaa ilmeisesti paikalliseen mataraan - vaikka myös se voi viitata värimarattiin (Asperula tinctoria). Toinen Linnaeuksen mainitsema (Mattara Finlandis. Madra. Suecis, eli matara suomeksi ja madra ruotsiksi lienee ahomatara?) oli Linnaeuksen mukaan yleinen Ruotsissa, ja sen pienillä juurilla Smoolannin ja Pohjanmaan maanviljelijät värjäsivät villaa punaiseksi. Linnaeus pitää juuria liian pieniä ja kommentoi, että "ei näytä vaivan arvoiselta".

Madra-kasvista Linnaeus kertoo, että Gotlannissa käytetään juuria paljon villan punaiseksi värjäämiseksi. Tekstissä kerrotaan myös, että juuret pitää poimia keväällä ennen käen kukunta-aikaa, koska silloin juuret ovat löysempiä ja niissä on vielä väriä. Linnaeus kuvaa, että Gotlannissa villalanka on huuhdeltu nopeasti lipeässä värjäämisen jälkeen. Scheffer puolestaan mainitsee, että paikallisesta matarajuurista saatu punainen ei ole kaunista: Madran, hvilken redan växer vildt på dessa öar, är väl af krapp-art, men gifver icke vacker röd färg...

Matarat mainitaan punaisen värin lähteenä Pehr Kalmin tutkielmassa "Förtekning på någre Inhemska Färge-gräs" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1745). Siinä neuvotaan poimimaan juuret keväällä tai syksyllä, puhdistamaan hyvin, murskaamaan ja jauhamaan; ohjeen mukaan väripataan ladotaan vuoroin matarajauhoa ja vuoroin lankoja. Kalm neuvoo sekoittamaan vähän mallasjauhoa juuriaineeseen ja vinkkaa, että sen puuttuessa heikko olut kelpaa sen sijaan. Artikkeli myös mainitsee, että väri ei tartu pellavaan. Tutkielmassa mainitaan myös erikseen keltamataran kukat keltaisen värin lähteenä.

Chydenius (1754) kertoo, että myös mataroita kasvaa Kokkolan läheisyydessä, mutta sen juuret (värjäystä varten) ostetaan Kalajoelta (Gallium, på Finska Matara; finnes här, doch köpes dess rötter från Calajoki).

Galium album Paimenmatara

Galium erectum, Galium mollugo subsp. album, Galium mollugo subsp. erectum
[englanti upright hedge bedstraw · ruotsi vanlig stormåra, stormåra · tanska smalbladet snerre · norja stormaure · islanti ljósamaðra · saksa gewöhnliches Labkraut, gewöhnliches weißes Labkraut, weißes Labkraut · ranska caille-lait blanc, gaillet blanc, gaillet commun, gaillet dressé, gaillet mollugine, grosse croisette · italia caglio bianco, caglio blanco, pergolato · espanja amor de hortelano, amor del hortelano blanco · portugali aspérula, pegamasso-branco, solda-branca, solda-branca-da-montanha · viro valge madar · unkari felálló galaj · albania ngjitëse · turkki ak iplikçik · lätti baltā madara · liettua statusis lipikas · puola przytulia biała · tsekki svízel bílý · slovakki lipkavec biely · sloveeni bela lakota · kroaatti uspravna broćika · bulgaria бяло еньовче · ukraina підмаренник білий · venäjä подмаренник белый]

Paimenmatara kasvaa alkuperäisenä Keski- ja Etelä-Euroopassa, Länsi-Siperiassa, Etelä-Kaukasiassa, Venäjän länsi- ja koillisosissa ja Afrikan pohjoisosissa. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se on tulokas.

Paimenmataran juuria on käytetty jonkin verran punaisten sävyjen värjäämiseen. Siinä on kuitenkin vähemmän väriainetta kuin esimerkiksi ahomatarassa.

Lönnrot mainitsee Flora Fennicassa (1860/1866) Galium mollugon nimellä "painematara" ja kertoo, että sen juurilla värjätään punaista. Galium mollugon esiintyminen Suomessa on dokumentoitu useissa 1800-luvun julkaisuissa, mutta koska saksanmatara on kuitenkin pääasiassa keskieurooppalainen kasvi, on hyvin mahdollista, että se on sekoitettu paimenmataraan (Galium album), jota se suuresti muistuttaa.

Galium aparine Kierumatara

Kieruruoho
Aparine hispida, A. vulgaris, Asperula aparine, A. aparine var. aparine, Asterophyllum aparine, Galion aparinum, G. lappaceum, Rubia aparine; Crucianella purpurea, Galium aculeatissimum, G. adhaerens, G. australe, G. charoides, G. chilense, chonosense, G. hispidum, G. horridum, G. intermedium, G. larecajense, G. parviplorum, G. pseudoaparine, G. segetum, G. tenerrimum, G. uliginosum, G. uncinatum
[englanti cleavers, barweed, catchweed, eriffe, everlasting friendship, goosebill, goosegrass, grip grass, harrif, hayriffe, hayruff, hedgeheriff, loveman, mutton chops, robin-run-in-the-grass, scratweed, bed-btraw, common rough ladies' bedstraw · iiri garbhlus · kymri llau'r offeiriad · ruotsi snärjmåra, snärjegräs; madra · tanska burresnerre · norja klengemaure · saksa Gewöhnliches Kletten-Labkraut, Beinseife, Gewöhnliches Klebkraut, Hafta, Haftemasch, Klaab, Klebendes Labkraut, Kleber, Klebknöpf, Klebkraut, Klette, Kleiß, Klettenlabkraut, Picker, Tüngelkraut · hollanti kleefkruid, kliskruid · ranska anis sucré, aparine, capille à teigneux, gaillet, gaillet accrochant, gaillet gratteron, gleton, gratteron, herbe collante, herbe à la punaise, petit glouteron, petit peignot, prend-main, rièble, saigne-langue, teigne, trainasse · oksitaani areblo, bourrugoun, gahòt gahe-mà, maudouroun, pruserén, rabou, rapadero, reboù, èrba peganta · italia cappelo di tignosi, asprella, attaccamani, attaccamano, attaccaveste, caglio aparine, caglio asprello, speronella · espanja presera, amor del hortelano, azotalenguas, cuajaleches, cuajo, espunyidella, gallocresta, hierba de gallina, lapa, lárgalo, raspasayas, reboleta, rébola, répol; pega-pega; aspelagos; lengua de gato; apegalos · aragonia amor de hortelano, azotalenguas, pegalosa, raspasayas, reboleta, répol, sangralenguas · baski ziabelar latza · katalaani amor d'hortolá, apegalós, endrapallengua, gats, herba de gallina, herba remuguera, rabosa, raspa llengua, rébola · galitsia · portugali amor-de-beijão, amor-de-hortelão, erva-peganhosa, pegamassa, rapa-saias, raspa-lingua, (Brasilia) pegamaço · viro roomav madar, virn · unkari ragadós galaj · kreikka γάλιον απαρίνη, μεγαλόκαπρη κολλητσίδα · heprea devekah zifanit זִיפָנִית דְּבֵקָה · albania jevga, ngjitëse, ngjitësja rodhe · romania lipicioasa, turiță · turkki çoban süzgeci · lätti ķeraiņu madara · liettua kibusis lipikas · puola przytulia czepna · tsekki svízel přítula · slovakki lipkavec obyčajný · sloveeni plezajoča lakota · kroaatti čekinjasta broćika · bulgaria лепка, обикновена лепка · serbia броћац, лепуша, лепуша броћика, приљепача броћика · ukraina підмаренник чіпкий · venäjä подмаренник цепкий · kiina yuán lā lā téng, 原拉拉藤]

Kasvaa alkuperäisenä mm. Euroopassa, Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa ja tulokkaana Pohjois-Amerikassa pelloilla ja tunkioilla. Kasvin juuret värjäävät punaiseksi (galiosiini).

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan juurista saatava punainen väri - ja myös se, että jos linnut syövät juuria, niiden luut värjäytyvät punaiseksi.

Galium boreale Ahomatara

Valkomatara; hepomatara, rieskaruoho, rieska ruoho, matrami, vesiahmalo; suomatara (Hellén 1905)
Aparine borealis, Galium boreale var. genuinum, G. boreale f. genuinum, G. boreale var. typicum, G. boreale var. vulgare, G. trinerve, Rubia borealis, Trichogalium boreale; Galium auriense, G. diffusum, G. hyssopifolium, G. mesocarpon, G. nervosum, G. orbibracteatum, G. rubioides, G. schilkense, G. septentrionale, G. strictum, G. trinervium, G. ussuriense, G. utahense, G. vogesiacum
[englanti northern bedstraw, white bedstraw, cross-leaved bedstraw · iiri rú crua · kymri briwydd y gogledd · ruotsi vitmåra; märe (Samzelius 1765) · tanska trenervet snerre · norja kvitmaure · islanti krossmaðra · saksa nordisches Labkraut, nördliches Labkraut · hollanti noords walstro · ranska caille-lait du nord, caille-lait nerveux, gaillet boréal, gaillet du nord · italia caglio boreale, erba croce lanciolata · espanja galio nordico · viro värvmadar · albania ngjitëse · turkki kuz iplikçiği · lätti ziemeļu madara · liettua šiaurinis lipikas · puola przytulia połocna · tsekki svízel severní · slovakki lipkavec severný · sloveeni severna lakota · kroaatti severna lakota · bulgaria северно еньовче · serbia бела мрачница · ukraina підмаренник північний · venäjä подмаренник бореальный, подмаренник северный · japani ezokinutasō エゾキヌタソウ · korea gin ip gal kwi 긴잎갈퀴 · kiina běi fāng lā lā téng 北方拉拉藤]

Ahomatara kasvaa alkuperäisenä melkein koko pohjoisella pallonpuoliskolla.

Juuresta saadaan tiilenpunaista väriä. Kasvista saadaan myös keltaisia, vihreitä ja ruskeita värjäysaineita. Juuret säilyvät kauan; ne on kerättävä ennen kukkimista, ja paras väri niistä tulee pidemmän säilytyksen yli (vähintään yhden talven yli).

Tunnettu jo viikinkiaikaan ja käytetty mm. Suomessa ja Pohjois-Amerikassa villan punaiseksi värjäämiseen. Virossa ahomataran nimi värvmadar tarkoittaa "värimataraa".

Linnaeus kertoi ahomatarasta kirjoissaan Species Plantarum (1753) ja Flora Lapponica (1773): Lapissa harvinainen, Ruotsissa erittäin yleinen. Varsinais-Suomessa naiset värjäävät niillä villoja ja villavaatteita. Myös Samzelius (1765) ja Sjögren (1828) mainitsevat, että suomalaiset naiset värjäävät ahomataran juurilla punaista. Samzelius huomauttaa, että koska juuret ovat melko pieniä, niitä tarvitaan melko suuri määrä, ennen kuin ne riittävät värjäykseen. Sjögren viittaa myös Kemin Lapin naisten tapaan värjätä Maaderraasek-kasvin juurilla, mutta on epäselvää tarkoittaako sana ahomataraa.

Samzelius kuvaa ahomataran juurilla värjäämisen (raakasuomennos): "Sen juuret kerätään joko keväällä tai syksyllä, puhdistetaan hyvin maasta, kuivataan, survotaan ja jauhetaan käsimyllyssä jauhoksi, joka sekoitetaan jauhettuun maltaaseen, tai mallas voidaan jauhaa yhdessä juurien kanssa. Jos sinulla ei ole mallasta, käytä kotikaljaa (swagdrik), joka tekee saman: sen päälle laitetaan kasa lankaa, sitten ripotellaan mainittuja jauhoja ja juuria sen päälle, niin että siitä tulee tasaista. Sitten laitetaan kasa lankaa ja sen päälle mainittuja jauhoja, joita jatketaan kasoittain langan määrän mukaan. Tätä keitetään vedessä jonkin aikaa, sitten lanka otetaan pois, huuhdellaan vedessä ja kuivataan." Samzelius huomauttaa myös, että värjättävän kankaan tai langan tulee olla villaa, sillä pellava ei ota tätä väriä, ja että kangas voi olla aiemmin valkoinen tai keltainen. Hän toteaa, että väri ei häviä krapille: se ei muutu eikä haalistu helposti.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, ettei ahomataralla ole oikein muuta käyttöä kuin värikasvina. Kirjassa toisinnetaan Samzeliuksen kuvaus liki samoin sanoin: "Useissa osissa maata juurta käytetään villan värjäämiseen punaiseksi, ja joissakin paikoissa väriä parannetaan värjäämällä materiaali keltaiseksi koivunlehdillä (nro 80) joko ennen värjäystä tai sen jälkeen. Juuret kerätään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, kuivataan, survotaan tai jauhetaan jauhoksi. Tämä sekoitetaan mallasjauhoon tai maltaiden sijaan voidaan keitettäessä käyttää kotikaljaa (svagdricka). Kattilaan pannaan langat ja jauhettu juuri viljajauhon kanssa kerroksittain langan määrän mukaan. Lisätään vettä (tai kaljaa) ja keitetään jonkin aikaa." Kirjassa kerrotaan myös, että Venäjällä käytetään värjäykseen pääasiassa saksanmataraa (Galium mollugo), mutta ahomataraa voi käsitellä samalla tavalla (katso kuvaus kohdasta Galium mollugo).

Tooke (1801) mainitsee Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan ahomataran yhtenä siellä kasvavana punaisen värin lähteenä; ilmeisesti sitä ei kuitenkaan hyödynnetty teollisessa värjäämisessä. Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) kuvataan värjäystä: jauhettuja juuria tarvitaan painoltaan saman verran kuin värjättävää materiaalia; ne laitetaan kattilaan veden tai kvassin kanssa ja keitetään, kunnes väri on sopiva. Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) opastetaan, että alunapuretuksella värjää puuvillakankaat kirkkaan punaisiksi ja villan ja silkin kikkaan vaaleanpunaiseksi, kromipeittauksella kaikki kankaat violetiksi ja tinapuretuksella silkki ja villa oransseiksi.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) kuvataan punaiseksi värjäämisen prosessi hyvin samalla tavoin kuin Palmstruchin kasvikirjassa: juuret kerätään keväällä, jauhetaan mallasjauhon kanssa, sekoitetaan oluen kanssa, jossa maseroitu ja ensin koivunlehdillä keltaiseksi värjätty villalanka sitten keitetään.

Ahomatara on mainittu mm. Suomi-aikakausjulkaisussa 1850, Reinholm: Suomalaisia kasvu-nimejä:

Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.

Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866): Juurta käytetään punapaineeksi villaiselle, jota ensin keitetään koivunlehtien ja sitte ahomatara-juurijauhoin kanssa.

Ahomatara mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina nimellä suomatara Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): tämän kaswin juuret kerätään ennen kukkimista, puhdistetaan ja kuiwataan ja woidaan säilyttää useita wuosia. Sisältää woimakasta punaista wäriainetta, jota woidaan käyttää krapp'in asemasta. Teoksen laajennetussa painoksessa (1919) kasvi tunnetaan nimellä valkomatara.

Punaista värjättiin mataraheinän juurilla. Ne kuivattiin ja sitte keitettiin vedessä lankojen kanssa, sekalutta ja alunaa pantiin sekaan 1½ luotia lankanaulaa kohti.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Galium corymbosum

Relbunium corymbosum, Rubia corymbosa; Galium apiculatum, G. benthamianum, G. ciliatum, G. diffusum, G. hirsutum, G. involucratum, G. kunthii, G. leucocarpum, G. monanthon, G. montanum, G. mucronatum, G. sessilifolium, G. tarmense, Relbunium alpicola, R. chloranthum, R. ciliatum, R. compactum, R. hirsutum, R. involucratum, R. R. tuberculosum, Rubia ciliata, R. hirsuta, R. hirta, R. monantha, R. montana, R. mucronat, R. triflora, R. tuberculosa
[antanco]

Kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikan länsirannikolla.

Mataralla on värjätty oranssia Huancayon alueella.

Galium cruciatum

Kts. karvaristimatara (Cruciata laevipes)

Galium hypocarpium

Relbunium hypocarpium; Galium chlorantum, Relbunium orinocensis, Rubia hypocarpia, Valantia hypocarpia
[englanti raicilla, orange-fruited bedstraw · saksa Kaffeegewächse (?) · espanja hierba de bruja; relbún, ralbún · ketsua chamiri · chapi-chapi]

Matara kasvaa Meksikossa ja Etelä-Amerikassa. Roqueron (2008) mukaan mataran juurista valmistettua värejä on löytynyt Andien tekstiileistä. Tekstissään hän lainaa Bernabé Cobon tekstiä Historia del Nuevo Mundo vuodelta 1653, jossa vihjataan siihen, että natiivit käyttävät mataraa villan punaiseksi värjäämiseen. Tutkimuksen mukaan matarakasvi eroaa huomattavasti eurooppalaisista mm. siinä, että se ei sisällä alitsariinia, vaan sen määrittävin väriaine on purpuriini, ja kasvi sisältää myös useita muita antrakinoniväriaineita mukaan lukien yhtä tunnistamatonta antrakinoniväriainetta.

Galium microphyllum

Relbunium microphyllum; Galium laevigatum, G. nitens, G. repens, Relbunium laevigatum, R. microphyllum var. hispidulum, R. microphyllum var. setulosum, R. polyplocum, Rubia laevigata
[englanti bracted bedstraw, bract-leaf bedstraw
aymara chapichapi]

Matara kasvaa Meksikossa, Guatemalassa ja Yhdysvalloissa lähinnä Arizonassa ja Teksasissa.

On mainintoja, että mataran juuresta saa punaista, mutta se ei ilmeisesti ole ollut yleinen värjäyskasvi edes alueilla, joilla se kasvaa.

Galium mollugo Saksanmatara

etelänpaimenmatara, kiertiäinen, painematara
Galium flaccidum, G. vulgare, Rubia mollugo
[englanti hedge bedstraw, white bedstraw, wild madder, great ladies' bedstraw, great bastard madder, smooth bedstraw · iiri rú fáil · kymri llysiau'r pannwr · ruotsi buskmåra, stor måra, stäksmåra · tanska almindelig snerre, hvid snerre · norja stormaure · saksa gemeines Labkraut, Wiesenlabkraut · hollanti glad walstro, wit walstro · ranska caille-lait blanc, gaillet blanc, gaillet commun, gaillet mollugine, gaillet mollugo, gaillet élevé, grosse croisette, mollugine · italia caglio bianco, caglio comune, caglio morbido, caglio tirolese, pergolato · espanja amor de hortelano, cuajaleche blanco, galio blanco, lapa blanca · katalaani espunyidella blanca, espunyidella blanca de fulla ampla · portugali aspérula, molugem, retintório, solda-branca, solda-branca-da-montanha · viro pehme madar · unkari közönséges galaj · albania ngjitëse, ngjitëse mollugë · romania sînziene albe · lätti mīkstā madara · liettua paprastasis lipikas · puola przytulia pospolita · tsekki svízel povázka · slovakki lipkavec mäkký, lipkavec poviazka · sloveeni navadna lakota · kroaatti livadna broćika · bulgaria меко еньовче · serbia обична броћика · ukraina підмаренник м'який · venäjä барканник, красноцветная трава, подмаренник мягкий, подмаренник-мякотник, потайник, чёрный метлюк · japani togenashimugura トゲナシムグラ]

Saksanmatara kasvaa alkuperäisenä koko Euroopassa, läntisessä Aasiassa ja Taka-Kaukaasian alueella ja on levinnyt osiin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Laji.fi-sivuston mukaan se on Suomessa tulokaskasvi, mutta vakinainen.

Koko kasvista saadaan keltaista, kuivatuista juurista punaista. Sitä on käytetty värjäykseen alueilla, jossa se kasvaa, mutta se ei ole ollut kaupallisesti merkittävä värikasvi.

Tooke (1801) mainitsee Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan saksanmataran yhtenä siellä kasvavana punaisen värin lähteenä; ilmeisesti sitä ei kuitenkaan hyödynnetty teollisessa värjäämisessä. Myös Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) se mainitaan vain lyhyesti ("juurista saadaan purppuraista väriainetta"). Tooke kuvaa tunnetun "villikrappeina" tunnettujen saksanmataran ja värimaratin (Asperula tinctoria) valmistuksen: "'Villikrappi' survotaan, kuten useimmat kasvit, puisissa morttelissa tai jauhetaan jauheeksi käsimyllyissä, tehdään paksuksi velliksi vedellä ja annetaan seistä koko yön lämpimässä uunissa. Seuraavana päivänä lisätään vettä vellin laimentamiseksi, ja krappi keitetään voimakkaasti. Jotkut liottavat värin kirkastamiseksi ensin värjäysvedessä nuorta tammen tai koivun kuorta, mutta tschuvaschit käyttävät vain vettä. Kun seos on tarpeeksi punainen, he värjäävät villansa kolme tai neljä kertaa tai useammin; ensin haaleassa vedessä, mutta viimeisen kerran keittämällä, antaen sen kuivua jokaisen värjäyskerran jälkeen. Kun väri on tarpeeksi voimakas, lanka pestään joessa ja kuivataan."

Myös Palmstruch (1803) kertoo, että Venäjällä käytetään saksanmataraa värjäykseen, ja kuvaa sen käyttötavan hyvin samalla tavalla kuin Tooke; hän ei mainitse tschuvascheja, mutta mainitsee tuhkan käytön, jota Tooke ei mainitse: "Laimennusvedessä jotkut keittävät ensin hieman nuorta tammen tai koivun kuorta, toiset taas hieman tuhkaa, joka kirkastuttaa väriä." Palmstruchin ohjeessa myös lanka "kastetaan" väriliemeen kahdesta kuuteen kertaa, kun Tooke puhuu moneen kertaan värjäämisestä. Lisäksi Palmstruch vinkkaa: "Varsinainen väriaine löytyy juuren kuoresta tai pinnasta; kauneimman värin saa mustanpunaisesta jauheesta, joka saadaan jauhaessa ensin."

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että saksanmataran juuresta saadaan samanlaista punaista väriainetta kuin värikrapista (Rubia tinctorum), ja myös kirkkaampaa väriä. Kirjassa myös kerrotaan, että saksanmataraa syöneiden eläinten luut ovat värjäytyneet punaiseksi.

Lönnrot mainitsee Flora Fennicassa (1860/1866) Galium mollugon nimellä "painematara" ja kertoo, että sen juurilla värjätään punaista. Galium mollugon esiintyminen Suomessa on dokumentoitu useissa 1800-luvun julkaisuissa, mutta koska saksanmatara on kuitenkin pääasiassa keskieurooppalainen kasvi, on hyvin mahdollista, että se on sekoitettu paimenmataraan (Galium album), jota se suuresti muistuttaa.

Galium odoratum Tuoksumatara

Asperula odora, A. odorata, Chlorostemma odoratum, Galium matrisylva; Asperula eugeniae, A. matrisylva, A. odorata var. trifida, Asterophyllum asperula, A. sylvaticum, Galium odoratum var. eugeniae
[englanti sweet woodruff, hay plant, mugweed, star grass, sweet grass, woodruff; woodrooffe, woodrowe, woodrowell woodruff, (Gerarde 1597) · iiri lus moileas · kymri briwydden bêr · ruotsi myskmadra, myska; myskemadra · tanska skovmærke · norja myske · saksa Waldmeister, Duftlabkraut, echter Waldmeister, Gliedergänglich, Gliederkraut, Gliedkraut, Halskräutlein, Herzfreude, Herzfreund, Leberkraut, Maiblume, Maichrut, Maikraut, Maitee, Maitrankkräutel, Mäschtee, Mäusch, Meier, Mösch, Sternleberkraut, Tabakskraut, Teekraut, Waldmännchen, Waldmanntee, Waldtee, wohlriechendes Labkraut · hollanti lievevrouwbedstro, lievevrouwe bedstro; leuerkraut (Gerarde 1597) · ranska aspérule odorante, belle-étoile, gaillet odorant, hépatique odorante, hépatique étoilée, muguet des dames, muguet vert, petit muguet, reine-des-bois, thé suisse muguet (Gerarde 1597) · oksitaani asperula, caglio odoroso, stellina odorosa · espanja asperilla de los bosques, asperilla olorosa, aspérula olorosa, bregandia, estrella de bosque, hepática estrellada, hierba estrellada, rubilla · aragonia asperilla de los bosques, asperula olorosa, estrella de bosque, yerba estrellada · baski ziabelar usainduna · katalaani espunyidella d'olor, reina dels boscos · portugali asperulas, aspérula-odorífera · viro lõhnav madar · unkari szagos müge · albania ngjitëse · turkki orman iplikçiği · lätti miešķis, smaržīgā madara · liettua kvapusis lipikas · puola marzanka wonna, przytulia wonna · tsekki mařinka vonná, svízel vonný · slovakki lipkavec marinkový · sloveeni dišeča lakota · kroaatti mirisna lazarkinja · bulgaria лазаркиня · ukraina підмаренник запашний · venäjä подмаренник душистый · japani kurumaba-sô クルマバソウ · korea seon gal kwi 선갈퀴 · kiina chē zhóu cǎo, 车轴草]

Tuoksumatara kasvaa alkuperäisenä koko Euroopassa, Aasian länsi- ja keskiosissa, Etelä-Kaukaasiassa ja Kauko-Idässä.

Tuoksumatara tuottaa keltaista (maan pinnan yläpuolinen osa) ja punaista väriä (juuret). Sitä on käytetty värjäykseen alueilla, jossa se kasvaa, mutta se ei ole ollut kaupallisesti merkittävä värikasvi, eikä sitä ole käytetty värjäykseen yhtä paljon kuin esimerkiksi ahomataraa, keltamataraa tai saksanmataraa.

Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) tuoksumatara mainitaan vain lyhyesti ("juurista saadaan purppuraista väriainetta").

Tuoksumataraa on käytetty mm. Maitrank- ja Maiwein -nimisten juomien mausteena Keski-Euroopassa.

Galium palustre Rantamatara

kiertiäinen
Rubia palustris; Galium diffusum, G. fontinale, G. incarnatum, G. masferreri, G. montanum, G. rumelicum, G. rupicola, G. tetraploideum, G. vayredae, G. witheringii
[englanti marsh bedstraw · iiri rú corraigh · kymri briwydden y gors · ruotsi vattenmåra · tanska kær-snerre · norja myrmaure · islanti mýramaðra · saksa gewöhnliches Sumpflabkraut, Sumpflabkraut · hollanti moeraswalstro · ranska caille-lait des marais, gaillet des marais · italia caglio delle paludi, caglio palustre, gaglio palustre, stellina ruvida · espanja galio palustre · katalaani espunyidella di marjal, espunyidella palustre · portugali raspa-língua, solda-dos-charcos · viro soomadar · unkari mocsári galaj · albania ngjitëse, ngjitëse e kenëtave · turkki su iplikçiği · lätti purva madara · liettua pelkinis lipikas · puola przytulia błotna · tsekki svízel bahenní · slovakki lipkavec močiarny · sloveeni močvirska lakota · kroaatti cretna broćika · bulgaria блатна лепка, блатно еньовче · serbia мочварна броћика · ukraina підмаренник болотний · venäjä подмаренник болотный]

Rantamatara kasvaa alkuperäisenä melkein koko pohjoisella pallonpuoliskolla Pohjois-Amerikan länsiosia lukuunottamatta.

Kasvia käytettiin värjäykseen mm. antiikin ajan Roomassa. Siitä saatiin keltaisia ja punaisia värejä. Sitä on käytetty värjäykseen alueilla, jossa se kasvaa, mutta se ei ole ollut kaupallisesti merkittävä värikasvi.

Galium sylvaticum Huntumatara

Galium capillipes, G. inflatum, G. intermedium, G. linifolium, G. nitidum, G. polymorphum
[englanti wood ladies' bedstraw, scotch mist, wood bedstraw · saksa gewöhnliches Waldlabkraut, Waldlabkraut, Waldmeierkraut · hollanti boswalstro · ranska caille-lait des bois, gaillet des bois, gaillet des forêts · italia caglio dei boschi · unkari erdei galaj · puola przytulia leśna · tsekki svízel lesní · kroaatti šumska broćika · slovakki lipkavec lesný · sloveeni gozdna lakota · serbia шумска броћика · venäjä подмаренник лесной]

Huntumatara esiintyy alkuperäisenä Keski-Euroopassa ja Keski-Venäjällä. Suomessa huntumatara ei kasva. Mataraa on käytetty värjäykseen alueilla, jossa se kasvaa, mutta se ei ole ollut kaupallisesti merkittävä värikasvi.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että juuresta saadaan punaista väriä.

Galium tinctorium

Galium trifidum subsp. tinctorium, G. trifidum var. tinctorium, G. claytonii, G. obtusum var. floridanum; Aparine
[englanti stiff marsh bedstraw · ranska (Kanada) tisavoyanne rouge · portugali aspérula-tintureira]

Galium tinctorium -nimi on viitannut vanhoissa teksteissä myös värimarattiin (Asperula tinctoria). Kasvien sijainnista voi päätellä, kummasta kasvista on kysymys, sillä Galium tinctorium-matara esiintyy Pohjois-Amerikan itäosissa ja Meksikon koillisosissa ja värimaratti puolestaan Euroopassa ja Länsi-Siperiassa.

Kalm mainitsee (1751) tämän mataran yhtenä kasvina, jonka siemeniä on tuotu Pohjois-Amerikasta, ja jolla tehdään viljelykokeiluita "ilmastossamme" (Ruotsissa). Kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763) hän kertoo, että Pohjois-Amerikassa intiaanit värjäsivät kasvin juurilla punaista, joka ei muutu ilman, valon tai veden vaikutuksesta. Kalmin mukaan he käyttivät väriainetta villisian piikkien punaiseksi värjäämiseen sekä nahkatöidensä koristeluun ja maalaamiseen. Kirjassa kerrotaan myös, että Kanadan ranskankielisellä alueella naiset värjäävät vaatteitaan kasvin juurilla.

Tekstissä Of the Roots used by the Indians in the Neighbourhood of Hudson's Bay to dye Porcupine Quills (1772, julkaistu The Philosophical Transactions of the Royal Society of London 1809) mainitaan, että Kanadan ranskalaiset kutsuivat (1700-luvulla) kasvia nimellä Tisavoyanne rouge ja vastaavasti toista, keltajuurista kasvia (Coptis trifolia; kirjan mukaan Helleborus trifolia) nimellä Tisavoyanne jaune.

Galium triandrum Värimaratti

Kts. Asperula tinctoria

Galium verum Keltamatara

emäntäkukka, hanhenvormu, helokeltamatara, keltakakkara, keltaruoho, maarianpahna, materi, mehiläiskukka, Neitsyt Maarian sänkyheinä, Neitsyt Maarian sängynolki materi, mehiläiskukka, oikea matara, ruumiinheinä, rättänä, sydänriisiheinä; marianpahna (Palmstruch 1804)
Asterophyllum galium, Galium floridum, G. verum subsp. euverum, G. verum var. typicum, Rubia vera
[englanti (our) lady's bedstraw, cheese rennet, maid's hair, petty mugget, yellow bedstraw, fleawort, goosegrass, gravel-grass, milksweet; poor-robin, savoyan-clabbergrass, yellow cleavers · gaeli rud, bun-an-ruadh, rú Mhuire; bindean · iiri boladh cnis; baladh cnise · kymri briwydden felen · ruotsi gulmåra; Mariae Sängbalm; Jungfru Marie sängbalm (Samzelius 1765); gul galie, J. Marias Sänghalm., häninggräs, gul måra, sligefrö (Palmstruch 1804) · tanska gul snerre · norja gulmaure · islanti gulmaðra · saksa Echtes Labkraut, Bettstroh, Buttergras, Engelsüß, Färbkraut, Gelber Brein, Gelber Butterstiel, Gelber Meyer, Gelbes Käselab, Gelbes Käselabkraut, Gelbes Labkraut, Gelbes Sternkraut, Gliederkraut, Herrgottskraut, Herzbresten, Käselab, Käselabkraut, Labkraut, Lauritzen, Liebfrauenstroh, Magerkraut, Mottekraut, Mundfäulkraut, Riechkraut, Wahres Labkraut · hollanti echt walstro, geel walstro · ranska gaillet jaune, bonsang, caille vrai, caille-lait, caille-lait jaune, caille-lait officinal, caillet-lait jaune, fleur de la Saint-Jean, gaille vrai, gaillet, gaillet vrai, herbe à cailler, herbe à la vierge, petit muguet, sommité fleurie de caille-lait jaune · oksitaani calha lach, èrba de la cerba · italia caglio giallo, caglio zolfino, erba zolfina, presuola · espanja cera virgen, cuajaleche, cuajaleches, galio, galio amarillo, hierba cuajadera, hierba sanjuanera, lagrimera · aragonia cera virgen, cuajaleches, galio · baski ziabelar horia · katalaani espunyidella groga, espunyidella vera, herba de la mel, herba de talls, herba mosquera · portugali coalha-leite, erva-coalheira, erva-do-coalho, galião · viro hobumadar · unkari tejoltó galaj · albania ngjitëse, ngjitësja e vërtetë · romania sînziene galbene · heprea devekah amittit אֲמִתִּית דְּבֵקָה · turkki boyalık · lätti īstā madara · liettua tukrasis lipikas · puola przytulia właściwa · tsekki svízel syřišťový · slovakki lipkavec pravý, lipkavec syrišťový pravý · sloveeni prava lakota · kroaatti prava broćika · bulgaria драгайка, истинско еньовче, обикновено еньовче, същинско еньовче · serbia ивањска броћика, ивањско цвеће · ukraina підмаренник справжній · venäjä подмаренник настоящий · korea sol na mul 솔나물 · kiina péng zǐ cài 蓬子菜]

Kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä sekä Afrikan luoteisosissa. Kasvaa yleisenä Länsi-Suomen kuivilla niityillä lähellä merta - mutta Suomessa se on kuitenkin uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut! Se oli aiemmin yleinen kasvi pientareilla myös sisämaassa, mutta niittyjen katoaminen on vaikuttanut siihen, että laji on käytännössä kadonnut sisämaasta.

Juurista saadaan tiilenpunaista tai vaaleanpunaista. Kukista saadaan keltaista, kellertävän ja tummanvihreitä sävyjä. Lehdistä ja kukinnosta saadaan keltaista. Juuret säilyvät kauan; ne on kerättävä ennen kukkimista. Kasvia on myös viljelty värjäystarkoituksiin, mutta hyvin vähän - sen hyöty/vaiva-suhde on huomattavasti alhaisempi kuin värikrapilla (Rubia tinctorum).

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) keltamataran juurilla värjättyä punaista väriä verrataan ahomataran (Galium boreale) juurilla värjättyihin, ja todetaan, että keltamataran juurista saadaan kauniimpi väri. Kirjassa huomautetaan, että juuren on oltava kuivat, jotta saadaan voimakas väri. Hän kuvaa myös keltaisen värjäämisen: "kukka leikataan paloiksi, laitetaan pataan ja keitetään, kunnes se muuttuu keltaiseksi. Sitten se otetaan pois tulelta, kangas huuhdellaan vedellä ja kuivataan."

Keltamatara on listattu Palmstruchin kasvikirjassa (1804) yhtenä värikasveista, ja samassa kirjassa kerrotaan (raakasuomennos): "sitä kasvaa runsaasti kuivilla paikoilla teiden ja peltojen varsilla, sitä ripotellaan lattialle sen tuoksun vuoksi ja mm. maanviljelijät käyttävät sitä värjäykseen". Kirjassa mainitaan juurten punainen väri ("pureskeltu juuri värjää syljen ja sillä voi värjätä villan punaiseksi, jos sitä käsitellään kuten ahomataraa"), mutta myös kukista saatava keltainen väri, joka saadaan alunapuretettuun villaan keittämällä sitä keltamataran kanssa.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) kerrotaan, että kukkavarsista saadaan alunavedessä keitettynä hyvää keltaista väriä ja juurista punaista väriä, joka ei häviä värimataran punaiselle värille. Kirjan mukaan "eräs nerokas, värjäykseen perehtynyt herrasmies" on vakuuttanut, että juurista saatava punainen väri on jopa kirkkaampaa kuin värimatarasta saatava. Kirjassa kerrotaan, että keltamataraa viljetiin Englannissa aiemmin yksityisen kauppakomitean valvonnassa.

Keltamatara on yksi niistä kasveista, jotka Lönnrot määritteli Flora Fennicassaan 1860 värjäyskäyttöön sopiviksi: Juurta käytetään puna-, ja kukkia keltapaineeksi villaiselle.. Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Koko kasvi käytetään: saadaan keltaista. Myös juuri käytetään värjäykseen: pestynä, kuivattuna ja jauhoksi hienonnettuna saadaan siitä kaunis, punainen väri. Kasvia on käytetty keltaiseksi värjäämiseen huomattavassa määrin Irlannissa.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) mainitaan, että värjäämiseen tarvitsee huomattavasti enemmän juuria kuin ahomataralla värjätessä; joskus kaksi tai kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin mikä on värjättävän materiaalin paino. Kirjassa lainataan Sireliuksen ostjakkien ja vogulien käsitöitä käsittelevää artikkelia [Sirelius. Ostjakkien ja vogulien kotitöitä // Tobolskin maakuntamuseon vuosikirja. 1906. Numero XVI. Sivut 41–69. S. 47], jossa kuvataan heidän käyttämänsä värjäystapa: "Juuret ensin kuivataan, jauhetaan sitten morttelissa jauheeksi ja siivilöidään ennen käyttöä. Tämän jälkeen ne keitetään tuhkalipeässä tunnin ajan, ja lopuksi lanka lisätään saatuun nesteeseen." Kirjassa lainataan myös kasvien taloudellista käyttöä käsittelevää kirjaa [Щеглов Н. Хозяйственная ботаника, заключающая в себе описания и изображения полезных и вредных для человека растений и изданная Николаем Щегловым. Ч. I–II. СПб., 1828. S. 18], jossa kerrotaan, ettei keltamatara ole tärkeä värjäysaine tehtaissa, mutta kotitalouksissa sen merkittävin käyttötarkoitus on värjäys. Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) keltamatara mainitaan vain lyhyesti ("juurista saadaan purppuraista väriainetta").

Keltamataraa käytettiin aiemmin patjan täytteenä sen miellyttävän tuoksun vuoksi. Suomessa kasvia on käytetty myös vainajien alla peittämään kuoleman hajua niin ennen hautausta kuin arkuissakin (mistä kansankielinen nimitys ruumisheinä). Vanhan pyhimystarinan mukaan Neitsyt Maria makasi keltamataravuoteella - siitä moniin kieliin on tullut viittaus neitsyt Mariaan (mm. Neitsyt Maarian sänkyheinä).

Keltamataraa käytettiin antiikin aikaan mm. palohaavojen ja verenvuodon hoitoon (Dioskorides, Galenos).

Keltamataraa on käytetty juuston valmistuksessa maidon juoksettimena ja antamaan juustolle keltaista väriä (Englannissa viimeistään 1500-luvulta lähtien) sekä myös voin keltaiseksi värjäämiseen. Lönnrot: Maidon juoksutteeksi juustoliemeen pannuista kukista tulee juusto keltaiseksi ja hyvänhajuiseksi. Keltamatarasta on tehty myös oluen maustetta.

Historia

Galium tulee kreikankielen sanasta gala ("maito") - kasvia käytettiin aiemmin maidon juoksuttamiseen.

Matara oli mm. viikinkien käyttämä värjäyskasvi (myös Rubia tinctorum ja muut Rubia-suvun krapit).

* "Kelta" viittaa todennäköisesti keltaliekoon (Diphasiastrum complanatum), jonka latinankielinen nimi oli aiemmin Lycopodium complanatum, mutta se saattaa viitata myös katinliekoon (Lycopodium clavatum).Kansallismuseon Antellin kokoelmissa olevan naisen itäkarjalaisen talvileningin yhteyteen on talletettu tietoa mataralla värjäämisestä:

[...] värjättiin seuraavasti: mataranjuuret maasta kaivettua kuivataan, survotaan, seulataan ja pistetään lämpimään veteen, missä niitä pidetään kolme vuorokautta silloin tällöin hämmentäen; värjättäessä esine siinä kiehautetaan; tuhkaa ei panna joukkoon. Jos tahdotaan punaista, värjätään vaate ensin kellalla ja sitten vasta mataralla. "Kelta" tehdään Lycopodiumin varsista seuraavast: ne ensin kuivataan ja survotaan, minkä jälkeen niitä käytetään lämpimässä vedessä uunilla viikkokausia, väliin hämmennetään sekoitusta, johon ei panna tuhkaa ja jota ei keitet; siinä pidetään värjättävää eli painettavaa vaatetta 3 tai 4 vuorokautta, painonestettä liikutellaan kahdesti vuorokaudessa.

Melkein samalla tavalla kertoo Aimo Turunen kirjassaan Kalevalan sanat ja niiden taustat:

* todennäköisesti keltalieko, Diphasiastrum complanatumPohjan neito Väinämöiselle: Kun kävin mataramaalla, keikuin keltakankahalla 8:53-54. Mataramaan mainitseminen neitojen käyntipaikkana perustuu mataranjuurten käyttöön väriaineena. Nähtävästi juuri väriloistoa ja komeutta harrastavat neidot ennen muita kokosivat mataroita, jodien juuret kuivattiin ja survottiin. Näin saatu rouhos pantiin lämpiämään veteen, missä sitä pidettiin kolme vuorokautta. Kun neste tällä tavoin saatiin valmiiksi, värjäys tapahtui kehuttamalla. Mataran antama väri oli punainen. Paikoitellen käytettiin sen pohjavärinä keltaista. Esim. Vienan Karjalan Ruvan kylässä pantiin lämpimään veteen lieon* kuivattuja ja survottuja varsia ja annettiin niiden viikkokausia käydä uunilla. Tässä nesteessä, jota väliin liikuteltiin, pidettiin värjättävää vaatetta tai lankoja kolme tai neljä vuorokautta. Vasta tämän jälkeen se painettiin mataranjuurilla, josta paineneste edellä kuvatulla tavalla valmistettiin. Mataran käyttö väriaineena on ollut tunnettu Siperiasta aina Skandinaviaan asti, mm. skandinaavisessa Gånge-Rolfin sadussa siitä mainitaan.
(Sirelius, SKOK II (Suomen kansanomaista kulttuuria I-II. Helsinki 1919-1921) ss.124-5.)

---