Värjäys: Parmelia Lehtijäkälät

[Parmeliaceae]

englanti shield lichens · venäjä Пармелия

Sukuun kuuluu noin 600 lajia, joista osasta saadaan orselji-väriä, osasta muita värejä.

Monet vanhoissa kirjoissa mainitut Parmelia -sivun jäkälät ovat nykyään tieteelliseltä nimeltään toisia, eikä Etelä-Amerikassa värjäykseen käytettyjen jäkälien suvusta olla varmoja.

Parmelia-suvun jäkäliä ei myöskään useissa kirjoissa erotella toisistaan. Esimerkiksi Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) mainitaan Parmelia-jäkälät yleisesti, ja että yleisiä lajeja esiintyy Siperiassa ja Altain vuoristossa. Kirjan mukaan niistä saadaan ruskeita ja violetteja, kun puretusaineina käytetään kuparia, rautaa tai sinkkiä - mutta ei kerrota tarkemmin, mistä lajista saadaan mitäkin väriä ja millä keinoin.

Parmelia acetabulum

Kts. Pleurosticta acetabulum

Parmelia borreri

Kts. Punctelia borreri

Parmelia caperata

Kts. Flavoparmelia caperata

Parmelia centrifuga

Kts. Arctoparmelia centrifuga

Parmelia ceratophylla

[englanti dark crottle · gaeli crotal dubg]

Kirjan A Popular History of British Lichens (1856) tämä on skotlantilaisen tavallisen kansan "tumma jäkälä" (dark crottle), jolla on värjätty villaa ruskeaksi. Kirjan mukaan se on myös yksi jäkälistä, joista saa arabikumin kaltaista kumimaista ainetta.

Jäkälästä ei tällä latinankielisellä nimellä kuitenkaan löydy suuria määriä mainintoja. Dark crottle -nimeen yhdistetään nykyään sormipaisukarve (Hypogymnia physodes), joka on aiemmin tunnettu myös nimellä Parmelia ceratophylla var. physodes. Lieneekö A Popular History of British Lichens -kirjassakin viitattu tähän jäkälään?

Parmelia cirrhatum

Käytetty värjäämiseen mm. Perussa. Beigenkeltainen.

Parmelia conspersa (Xanthoparmelia conspersa)

Kts. Xanthoparmelia conspersa

Parmelia disjuncta

Kts. Melanelia disjuncta

Parmelia fraudans Kouruisokarve

Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Parmelia fur furacer Peitejäkälä

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): sisältää ruskeankeltaista väriä. Tätä jäkälää kasvaa kaatuineilla puilla metsässä.

Jäkälästä ei löydy juurikaan tietoja. Se todennäköisesti tunnetaan nykyään toisella nimellä.

Parmelia infumata

Kts. Melanohalea infumata

Parmelia kamtschadalis

Käytetty mm. Intiassa. Vaalea roosa. (Nimi ei löydy jäkälätietokannoista.)

Parmelia molliuscula

Kts. Xanthoparmelia molliuscula

Parmelia olivacea

Kts. Melanohalea olivacea

Parmelia omphalodes

Lichen omphalodes; Imbricaria omphalodes, I. omphalodes f. panniformis, I. omphalodes var. caesia / panniformis, I. saxatilis f. panniformis, I. saxatilis subsp. panniformis, I. saxatilis var. omphalodes / panniformis, Lobaria omphalodes, Parmelia insensitiva, P. insensitiva f. caesiopruinosa / caesiopruinosa / caesiopruinosa / glomellifera / glomulifera / panniformis / subconcentrica, P. omphalodes subsp. caesia / caesiopruinos / discordans / nigrescens / panniformis / subconcentrica, P. omphalodes var. caesia ( glomulifera ( herminica ( insesitiva ( omphalodes ( panniformis, P. panniformis, P. saxatilis f. glomellifera / glomulifera / omphalodes / omphalodes / panniformis / subconcentrica, P. saxatilis subsp. omphalodes / panniformis, P. saxatilis var. omphalodes / panniformis, Parmotrema omphalodes (var. panniformis), Psora omphalodes
[englanti black crottle, smoky crottle, unsalted shield lichen · kymri kenkerig · ruotsi navel-lav; letlav; alaforel-laf · tanska bronze-skållav · norja blaa-graa steen-mose, farve-mose, graa, graakork, kork, kork-mose · hollanti bruingrijs steenschildmos]

Käytetty mm. Skandinaviassa, Irlannissa ja Skotlannissa. Jäkälästä on valmistettu punaruskeaa ja ruskeaa väriä, joka on ollut suosittua mm. lappalaisten ja skotlantilaisten keskuudessa; Skotlannissa (Ulko-Hebrideillä) sitä käytetään mm. Harris tweedin valmistuksessa.

Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että jäkälää keittämällä saadaan syvää ruskeaa väriä, ja ammoniakkiliotuksessa punaruskeaa värjäysainetta, jota pohjoisen Euroopan maiden rahvas on käyttänyt villan värjäyksessä. Kirjan mukaan Irlannissa väriainetta valmistettiin liottamalla jäkälää käyneessä virtsassa, johon lisättiin vähän suolaa, ja lopulta siihen lisättiin kalkkia ja massasta pyöriteltiin palloja käyttöön. Kirjassa kerrotaan myös, että vuonna 1772 se oli Skotlannissa merkittävä kauppatavara.

Parmelia parietina

Kts. Xanthoria parietina

Parmelia perlata

[englanti stone flower · (Intia) Charila]

Jäkälällä on värjätty violettia.

Parmelia physodes (psychodes, thysodes) (Hypogymnia physodes)

Kts. Hypogymnia physodes Sormipaisukarve

Parmelia saxatilis Kallioisokarve

kalliokarve, kivenkarve, kiventiera, kivijäkälä, seinäjäkälä, seinäsammal; kiwen tirot (Kalm 1754)
Lichen saxatilis; Geissodea saxatilis, Imbricaria saxatilis, I. saxatilis f. aizonii / f. furfuracea, Imbricaria saxatilis var. aizonii, Lichen ampullaceus, L. laciniatus var. saxatilis, Parmelia acervata, P. quercina f. furfuracea / aizonii / furfurace, P. saxatilis subsp. caesia / caesiopruinosa / centrifuga / fruticulosa / furfuracea / intermedia / isidiosa / pruinosa / retiruga, P. saxatilis var. aizonii / caesiopruinosa / centrifuga / furfuracea / pruinosa / retiruga, Parmotrema saxatile (var. aizoni), Platisma saxatile, Platysma saxatile
[englanti crottle, salted shield lichen · gaeli crotal · (Skotlanti) stane-raw, staney-rag; (Shetlannin saaret) scrottyie · ruotsi sten-lav · tanska farve-skållav · norja grå fargelav · hollanti blauwgrijs steenschildmos · saksa Flechten · saame smárvegadna]

Kallioisokarpeella on värjätty erisävyisiä ruskeita, oranssihtavia, keltaisia ja punaruskeita värejä. Jäkälän väri on leukomuodossa (liukenee veteen, mutta kiinnittyy vasta ilman vaikutuksesta). Jäkälät on kerätty usein loppukesästä (elokuussa), jolloin niistä saadaan eniten väriä, ja vanhoissa teksteissä neuvotaan, että se on helpointa kerätä sateen jälkeen. Pohjoismaissa sitä on käytetty erittäin yleisesti punaruskean värin värjäämiseen.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) tietoa jäkälästä on kerätty useammasta kirjasta. Kirjassa lainataan Jörlinin kasvivärejä koskevaa väitöskirjaa Plantæ tinctoriæ (Uppsala 1759), jonka mukaan värjäys tapahtuu niin, että lanka asetetaan väripataan kerroksittain jäkälän kanssa, keitetään vedessä ja lisätään hieman lipeää, jotta väri tarttuisi paremmin. (Lankaa ei kuitenkaan pureteta alunalla.) Linneauksen matkakirjoista on peräisin huomautus, jonka mukaan jotkut lisäävät liemeen hieman orleaania, jotta sävystä tulee voimakkaampi.

Toisessa ohjeessa neuvotaan sekoittamaan kaksi osaa jäkälää yhteen osaan murskattua lepän (Alnus) kuorta. Värjätessä kattilan pohjalle laitetaan hieman tätä seosta, sitten värjättävä materiaali ja sen päälle taas väriainetta vuorotellen. Sitten lisätään vettä ja keitetään sen mukaan, miten väri tarttuu kankaaseen.

Kallioisokarvetta on käytetty mm. Euroopassa; erityisesti sitä on käytetty Skotlannissa ja läntisessä Irlannissa (mm. Harris tweedin valmistuksessa) sekä Skandinaviassa. Jäkälää on käytetty jonkin verran kaupallisessa värjäyksessä, mutta pääosin sitä on käytetty kotivärjäyksessä. Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että Norjassa ja Ruotsissa rahvas käyttää jäkälää värjätäkseen kotona valmistettuja vaatteitaan, ja joskus lisäävät joukkoon Parmelia parietina-jäkälää tai lepän kuorta. (Sivuhuomiona kirjassa kerrotaan, että Skandinaviassa on aina pidetty arvostettavana kutoa omat vaatteet ja värjätä ne.)

Myös Suomesta löytyy varsin varhaisia tietoja jäkälän käytöstä värjäykseen. Kalm (1754) mainitsee kallioisokarpeen (kiwen tirot) yhtenä pohjanmaalaisen Kalajoen pitäjän värjäysaineista ja kertoo, että siitä saadaan kaunis ruskea väri.

Kallioisokarve mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina (seinäjäkälä) Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Sisältää kaunista ruskeaa wäriä. Sitä woidaan kerätä koko kesän aikaan ja säilyttää kuiwattuna jonkun aikaa. Se irtautuu kiwistä helpoiten sateen jälkeen, mutta jos se sullotaan yhteen märkänä, murenee se helposti mullaksi eikä kelpaa käytäntöön. Padasta wärjättäessä siitä saa punasenruskean, kattilasta keltasenruskean wärin.

Kahviruunia värjättiin kivenkarpeilla. Kivenkarpeita keitettiin ensin noin 3—4 tuntia yksinään, sitte pantiin langat liemeen ja keitettiin saman verran. Sitte nostettiin langat ylös, karistettiin ruvat pois ja pantiin kuivamaan.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Parmelia stygia

Kts. Melanelia stygia

Parmelia sulcata Raidanisokarve

ruotsi skrynkellav

Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa.

Historia

Parmelia -suvun jäkälillä on värjätty myös Etelä-Amerikassa (ketsuan kielellä rumichshma). Esimerkiksi Huancayossa Parmelia-jäkälillä värjättiin ruskeaa.

Ohjeita

Alina Hellén: Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla -kirjassa (1905/1919) neuvotaan valmistamaan punaruskeaa asettamalla rautapataan kerroksittain 5 kg seinäsammalta ja märkiä lankoja, ylimmäiseksi paksu kerros sammalia. Sen jälkeen pata täytetään kylmällä vedellä ja annetaan seisoa puoli vuorokautta, jonka jälkeen padan annetaan hitaasti lämmetä tulella kiehumispisteeseen saakka. Seosta kiehutetaan kuusi tuntia ja sekoitetaan pohjasta, jotta jäkälät eivät syty palamaan. Langat jäähdytetään padassa, jonka jälkeen huuhdotaan ja kuivataan. Tummanruskeaa saadaan käyttämällä seinäsammalta 10 kg, ruosteenruskeaan lisäksi 160 gr alunaa ja 60 gr punaista viinikiveä.

---

Joitakin lajeja on eri puolilla maailmaa käytetty eri tarkoituksiin, kuten lääkkeenä, tupakkana sekä hiusten pesuun. Joitakin jäkäliä on myös valmistettu ruoaksi.