Brunswickinvihreä

braunschweiginvihreä

[englanti Brunswick green · saksa Braunschweiger Grün, Braunschweigisches grün · italia verde di Brunswich]

Brunswickinvihreä-nimitys ei ole yksiselitteinen: kuten muitakin kuparivihreiden kohdalla, myös brunswickinvihreällä on viitattu kirjallisuudessa useisiin eri vihreisiin kuparipigmentteihin. 1920-luvulle tultaessa nimeä käytettiin ennen muutta brunswickinsinisen (bariumsulfaattiin saostettua preussinsinistä) ja kromikeltaisen sekoitusväristä sekä myrkyllisestä arsenikkipigmentistä, schweinfurtinvihreästä. Kirjallisuudessa on viitattu myös "brunswickinvihreisiin", joka saattaa viitata useisiin eri värisävyihin tai useamman erilaisen pigmentin ryhmään. 1800-luvun lopun kirjallisuudessa mainitaan useissa sävissa valmistetut "modernit brunswickinvihreät", jotka valmistettiin saostamalla aniliiniväriaineita bariumsulfaatilla, kipsillä tai lyijysulfaattivalkoisella. Tällä sivulla kerrotaan ns. alkuperäisestä brunswickinvihreästä, jonka keksivät saksalaiset Gravenhorstin veljekset.

Brunswickinvihreä on epäorgaaninen pigmentti, joka on koostumukseltaan todennäköisimmin kuparioksikloridia eli dikupari(II)kloriditrihydroksidia (Cu₂(OH)₃Cl) - tai muita erilaisia kupariklorideja ja kuparitrihydroksiklorideja. Lopulliseen koostumukseen ja pigmentin sävyyn vaikuttaa käytettyjen raaka-aineiden puhtaus ja niiden suhteellinen määrä toisiinsa verrattuna. Pigmentin sävy on kuvattu syväksi tummanvihreäksi, lähes mustaksi.

Kirjassa Universal language (1976) pigmentti luetellaan otsikkojen Dark Yellowish Green ja Dark Green alla, mutta ilmeisesti nämä värikuvaukset koskevat "moderneja brunswickinvihreitä".

Historia

Veljekset Johan Heinrich ja Christoph Julius Gravenhorst keksivät pigmentin vuonna 1764. Vuonna 1759 Johan Heinrich perusti Saksan Braunschweigiin (englanniksi Brunswick) kemiantehtaan salmiakin ja glaubersuolan valmistusta varten, mutta vuonna 1767 he aloittivat väripigmentin valmistuksen tehtaassaan. Alkuperäisen valmistustavan mukaan pigmentti valmistetaan peittämällä kuparilaatat salmiakkiliuoksella ja jättämällä ne suljettuun astiaan neljäksi päiväksi. Saatu tuote pestään ja kuivataan. Smithin mukaan näin valmistettu pigmentti oli luultavasti pääasiassa atakamiittia (luonnon kuparioksikloridimineraali) tai mahdollisesti ammoniumkuparikloridisuolaa.

Etenkin Saksassa pigmentti nousi välittömästi suureen suosioon, ennen muuta koska sillä oli muita ajan vihreitä pigmenttejä parempi kestävyys. Se oli aikansa hittiväri, jonka käyttö levisi ympäri maailmaa. Brunswickinvihreä tai braunschweiginvihreä alkoi lopulta tarkoittaa ylipäätään tummanvihreää sävyä.

Brunswickinvihreän koostumuksesta on kuitenkin ollut useita erilaisia käsityksiä ja se on sekoitettu useisiin muihin vihreisiin kuparipigmentteihin.

Uren sanakirjassa A Dictionary of Arts (1847) bremeninvihreä ja brunswickinvihreä ovat kuparikarbonaatin ja liidun tai kalkin sekoituksia, joihin joskus on lisätty vähän mangesiaa tai salmiakkia. Uren mukaan niitä voi valmistaa lisäämällä salmiakkia kuparisulfaatin ja alunan sekoitukseen.

Nimiä

Monet kuparisiniset ja -vihreät pigmentit ovat keskenään hyvin samannäköisiä, eikä niiden silmämääräinen erottaminen aina edes ole mahdollista. Niiden erot ovat lähinnä valmistustekniikoissa ja ominaisuuksissa. Eri kuparivihreiden ja -sinisten termit ovat usein päällekkäisiä ja monimerkityksellisiä kaikissa kielissä ja vanhojen tekstien käännökset ovat lisänneet epäselvyyksiä pigmenttien kesken.

British Racing Green on tunnettu tummanvihreä sävy, joka maalattiin alunperin brunswickinvihreällä maalilla.

Englanninkielen verditer-nimitys viitaa yleisesti keinotekoisiin, luonnon atsuriittia tai malakiittia jäljitteleviin pigmentteihin. Sillä voidaan viitata myös muihin läheisiin kuparipigmentteihin, kuten bremeninsiniseen, bremeninvihreään ja brunswickin vihreään.

Käyttö

Brunswickinvihreää käytettiin taidepigmenttinä tempera-, öljy- ja vesivärimaalauksessa sekä painoväreissä, käsitöissä ja teollisuudessa. Pigmenttiä käytettiin erittäin paljon etenkin Saksassa.

Kuparioksikloridia ja kuparikloridia käytetään edelleen pigmenttien valmistukseen. Kuparikloridia käytetään mm. vihreän lasin valmistuksessa, apuaineena tekstiilivärjäyksessä ja ilotulitteissa tuottamaan vihreän värin.

Muuta

Nykyään kuparikloridia valmistetaan teollisuudessa klooraamalla kuparia kuuman kloorin vesiliuoksen avulla.