lyijyhilse

keltainen lyijymonoksidi, lyijykeltainen, lyijyoranssi

[englanti lead yellow, litharge, lead monoxide, lead ocher, lead oxide yellow, plumbic ochre, chrysitin, Montpelier yellow, royal yellow · manksi leoaie vuigh · ruotsi blyoxid, blyglete, glete, blyosckra, litharge, guldglete, guldglitt · tanska lithargyrum · saksa Bleigelb, Bleiglätte, Bleioxid, Goldglätte, Königsgelb, Lithargit, Silberglätte; Glätte (Ure 1847) · hollanti litharge · ranska litharge, oxyde de plomb, protoxyde de plomb · italia litargirio, giallo ossido di piombo, giallo di piombo, piombo ossidato · espanja oxido de plomo, protxido de plomo, litargirio, litargirio nativo, plomo amarillo · portugali litargírio · kreikka lithargyrus · puola glejta · japani sekio 石黄, itsuda-sō 密陀僧 · kiina 密陀僧 · latina plumbum ustum; spuma argenti (Plinius)]

[PY46, CI 77577, CAS 1317-36-8 [1309-59-7; 12359-23-8]]

Lyijyhilse on lyijy(II)oksidia (PbO). Se on luonnossa esiintyvän lyijymonoksidin (lyijy(II)oksidi) toinen, α-muoto, jota kutsutaan myös punaiseksi lyijyoksidiksi (β-muoto on myös pigmenttinä käytetty massiko). Nämä lyijymonoksidit eroavat toisistaan vain kristallirakenteeltaan: massiko on ortorombinen ja lyijyhilse on tetragoninen. Lyijyhilse voidaan muuttaa massikoksi ja massiko lyijyhilseeksi kontrolloidusti kuumentamalla ja jäähdyttämällä. Kumpaakin on käytetty sikkatiivina (kuivumisaineena) öljyväreissä ja madaltamaan lasitteiden sulamispistettä keramiikassa. Pigmentit jakavat yhteisen CI-numeron.

Luonnossa keltaista lyijyä eli lyijyhilsettä muodostuu lyijyhohteen eli galeniitin pinnalle hapettumisen seurauksena. Keinotekoisesti sitä valmistetaan hapettamalla sulaa lyijyä metallimuodossaan, jolloin muodostuu kiteistä oksidia, joka jäähtymisen jälkeen jauhetaan keltaiseksi jauheeksi.

Nimitys "punainen lyijyoksidi" on hieman harhaanjohtava, sillä se on jauhettuna keltaista, mutta se on punertavampaa kuin β-lyijyoksidi, massiko, koska se usein sisältää pieniä määriä punaista lyijyä. Jauhetta kuumentamalla 480°C saadaan puhdasta punaista lyijyä eli mönjää.

Pigmenttinä lyijyhilse on peittävä, raskas ja myrkyllinen. Sitä ei ole juurikaan käytetty öljymaalauksessa, mutta sitä on käytetty vesiväreissä, temperassa, enkaustiikassa ja freskomaalauksessa.

Historia

Lyijyhilse tunnettiin jo muinaisissa sivilisaatioissa mm. Egyptissä, Mesopotamiassa ja Kiinassa. Vaikka keltaiset lyijyoksidit tunnettiinkin ainakin yhtä aikaisin kuin metallinen lyijy, niitä käytettiin vain harvoin pigmentteinä. Yksi syy siihen on, että ne saattoivat tummua jo altistuessaan valolle.

Lähi-idästä ja Syyriasta on löytynyt jälkiä lyijyhilseen käytöstä keramiikkalasitteissa.

Vaikka eurooppalaisessa ja Lähi-Idän maalauksissa lyijyhilse ei ole niin yleinen pigmentti kuin massiko, merkkejä sen käytöstä löytyy mm. klassisen ajan egyptiläisiltä ja kreikkalaisilta. Se on tunnistettu myös Pompeijin seinämaalauksista.

On vain hyvin vähän tietoja lyijyhilseen käytöstä eurooppalaisessa maalaustaiteessa ja se viittaa siihen, ettei pigmentti ole ollut kovin yleisesti käytössä. Muutamia esimerkkejä lyijyhilseen käytöstä kuitenkin löytyy merkittävistäkin teoksista. Mm. Leonardo da Vincin maalauksesta Viimeinen ehtoollinen on tunnistettu sekä lyijyhilsettä että massikoa. Tiedetään myös, että esimerkiksi Rembrandt ja van Gogh käyttivät lyijyhilsettä sikkatiivina. Useat vanhemmat Vaikuttaakin siltä, että eurooppalaisessa maalaustaiteessa lyijyhilse on ollut merkittävämpää kuivikeaineena kuin pigmenttinä.

Myös Aasiassa lyijymonoksideja on käytetty pigmentteinä. Vanhoista kiinalaisista maalauksista on tunnistettu sekä lyijyhilsettä että massikoa. Japanin taiteessa lyijymonoksidit ovat olleet kohtalaisen tärkeitä pigmenttejä, jota käytettiin maalauksissa sekä koriste-esineissä.

Lyijyoksideilla on ollut merkittävä osa lasin historiassa. Englantilainen lasintekijä George Ravenscroft keksi vuonna 1676 lyijylasin: lyijyoksidia ja hiekkaa sekoitettiin ja sulatettiin yhdessä. Lyijylasi oli tuolloin yleisintä "Venetsian lasia" huomattavasti kirkkaampaa ja helpommin käsiteltävää. Lyijylasin keksiminen vauhditti myös erilaisten linssien (teleskoopit, mikroskoopit...) keksimistä ja kehittämistä, millä puolestaan oli suuri vaikutus tieteeseen.

Käyttö

Yksi lyijyhilseen merkittävimpiä käyttötapoja oli sen käyttäminen sikkatiivina, eli kuivumista nopeauttavana apuaineena maalauksessa. Seos valmistettiin keittämällä pellavansiemenöljyä ja lyijyhilsettä pitkään matalassa lämpötilassa; mitä matalammassa lämpötilassa se valmistettiin, sen vaaleampana öljy pysyi. Suomeksi tällä seoksella ei ole ollut erityistä nimeä, mutta englanniksi sitä kutsuttiin mustaksi öljyksi, black oil. Öljyyn liotettu lyijy (lead linoleate) pyrkii ajan myötä erottumaan liuoksesta, minkä vuoksi monet taidemaalarit suosivat muita sikkatiiveja. Lyijymonoksidisikkatiivia sai yleisesti taidevälinekaupoista 1970-luvulle saakka.

Muinaisessa Kiinassa lyijymonoksidipigmenttejä käytettiin myös kosmetiikassa keltaisena kasvovärinä.

Lyijyhilsettä on käytetty myös mm. hyönteismyrkkyjen valmistukseen.

Lyijyhilsettä myydään edelleen joissakin taiteilijatarvikekaupoissa maailmalla, mutta sitä käytetään maalauksessa hyvin vähän. EUssa kaikkien lyijypitoisten pigmenttien myynti on kielletty kuluttajille. Pigmenttiä tai sitä sisältäviä maaliaineita saa myydä vain ammattilaiskäyttöön, kuten restaurointityöhön.

Nimiä

Kaikissa kielissä ei ole erikseen sanaa massikolle ja lyijyhilseelle, vaan niihin viitataan yhdellä lyijyoksidia tai lyijykeltaista tarkoittavalla termillä.

Erilaisten lyijypitoisten keltaisten pigmenttien nimitykset ovat sekavia. Mitä tahansa lyijyä sisältävää keltaista väriainetta on saatettu kutsua massikoksi tai lyijykeltaiseksi: varsinaisen massikon lisäksi myös lyijyhilsettä, lyijytinakeltaista, napolinkeltaista (Naples yellow) ja kasselinkeltaista. Vanhemmista teksteistä on välillä mahdotonta erottaa, mistä pigmentistä on kysymys, sillä pigmenttejä ei ole aina tunnistettu ja niiden nimiä on käytetty - ja edelleen ajoittain käytetään - toistensa synonyymeinä.

Ueissa kielissä käytetty termi litharge tarkoittaa lyijyhilsettä, joka on lyijyoksidimineraali. Tämäkään termi ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Vanhoissa teksteissä pitää kontekstista päätellä, mistä on kyse, sillä sanalla on saatettu viitata myös lyijyvalkoiseen tai mönjään - tai toiseen lyijyoksidipigmenttiin, massikoon. Alunperin litharge on tarkoittanut nimenomaan hopeanjalostuksen yhteydessä syntyvää mineraalijäännöstä. Sana litharge tulee kreikan sanasta lithargyros - lithos tarkoittaa kiveä ja argyros hopeaa.

Arsenikkikeltainen (arsenic yellow) on myrkyllinen pigmentti, jota valmistettiin lyijyhilseellä saostetusta arsenikista. Gardner (1891) kuvaili sitä orpimentin väriseksi. Pigmentin käyttö on ollut hyvin vähäistä.

Litharge of gold on pigmentti, joka on valmistettu sekoittamalla lyijyhilsettä lyijypunaiseen eli mönjään, jolloin lopputulos on vaikuttanut kullanväriselle.

Mineraalikeltainen (mineral yellow) on nimitys, jota on käytetty lyijyoksidin ja lyijykloridin sekoituksesta. Pigmentin käyttö on ollut hyvin vähäistä. Samaa nimeä on käytetty myös lyijyoksikloridikeltaisesta eli kasselinkeltaisesta.

Muuta

Katso myös massiko, lyijytinakeltainen, kasselinkeltainen (lyijyoksikloridikeltainen) ja napolinkeltainen.