-

Magenta

[englanti magenta · ruotsi magenta, fuksin]

Magenta on sekä yleisnimi kirkkaalle violetihtavan vaaleanpunaiselle, sekä värjäysaineen nimi [katso: fuksiini, pararosaniliini].

Magenta 0, fuksiini, aniliinipuna, pararosaniliini

Kts. fuksiini

Magenta I

[englanti basic fuchsin(e), basic magenta, rosanilin, chrysoidine crystals, rosaniline chloride, rosaniline hydrochloride, rosanilinium chloride, 4-[(4-Aminophenyl)(4-imino-2,5-cyclohexadien-1-ylidene)methyl]-2-methylbenzenamine, monohydrochloride]

[BV14, solvent red 41, CI 42510]

Magentalla on verrattain huono valonkesto.

Muita nimiä mm. aizen magenta, astra fuchsine b, calcozine fuchsine HO, magenta RTN | XX, cerise B, diabasic magenta, diamond fuchsine, fuchsine A | CS | G | HO | N | RTN | SBP | Y, magenta DP | E | G | I | PN | S, orient basic magenta

C20H21N3O=C20H19N3,H2O.

Magenta II, dimetyylifuksiini

[englanti magenta II, dimethyl fuchsin 4-[(4-Aminophenyl)(4-imino-3-methyl-2,5-cyclohexadien-1-ylidene)methyl]-2-methylbenzenamine, monohydrochloride ]

(C21H22N3Cl)

Magenta III

[englanti isorubine, neofuchsine, new fuchsin, new magenta, triarylmethane, trimethyl fuchsin, 4-[(4-Aminophenyl)(4-imino-2,5-cyclohexadien-1-ylidene)methyl]-benzenamine, monohydrochloride]

[BV2, CI 42520] Valmistetaan ortotoludiinista ilman aniliinia (aiemmissa magentissa aina aniliinia).

Historia

Magentan keksijäksi on usein mainittu Natanson, joka jo vuonna 1856 huomasi, että aniliinista voidaan valmistaa kaunista punaista väriä. Aikalaiset nimesivät magentan keksijäksi usein myös saksalaisen, Englannissa työskentelevän professori August Wilhelm von Hofmannin, joka valmistu magentaa syyskuussa 1858. Hofmann itse nimitti väriään hiilitrifenyylitriamiiniksi. Hofmann määritteli magentan pääaineiksi homorosaniliinin, rosaniliinin ja toluidiinin. Kuitenkin nimenomaan ranskalainen kemisti François-Emmanuel Verguin keksi ensimäisenä magentan valmistustavan, jolla sitä kyettiin valmistamaan riittäviä määrissä värjäreitä varten ja saada siitä kaupallinen tuote. Hän valmisti väriä hapettamalla aniliinia tinakloridilla - tämä nimenomainen väri oli toinen perusväri (basic dye) ja tunnetaan yleisesti nimellä fuksiini. Ranskan Lyonsista kotoisin oleva Joseph Renard (joissakin lähteissä M. Renard) osti Verguinin keksinnön ja patentoi sen huhtikuussa 1859 nimellä "Fuchsiacine."

Samana vuonna, kun väriaine tuli markkinoille, 4.6.1859, Lombardiassa Magentan italialaiskylässä käytiin toiseen Italian itsenäisyyssotaan kuuluva taistelu, jossa ranskalais–sardinialaiset joukot saavuttivat voiton Itävallan keisarikunnan armeijasta. Väriaine nimettiin voiton kunniaksi magentaksi.

Useat lähteet mainitsevat, että magentaa sekä pararosaniliinia valmistettiin molempia ensimmäisen kerran Saksassa 1800-luvun loppupuolella. Joissakin lähteissä mainitaan, että magentan valmistus alkoi 1959 Lyonissa ja muutamia kuukausia myöhemmin tehtaissa Mulhousessa, Glasgowssa ja Lontoossa ja vielä hieman myöhemmin Saksassa. Ranskassa magentaa kaupallisiin tarkoituksiin valmistivat ensimmäisenä aiemmin mainittu Renard sekä Franc.

Magentasta tuli pian aniliinipurppuraa suositumpi ja sitä valmistettiin kaikkialla Britanniassa. Muotivärinä kirkasvärinen magenta voitti hillityn mauven suosiossa 1800-luvun loppupuolella.

Magenta on yksi nykyaikaisen painotekniikan väreistä. Painotekniikassa magenta ei viittaa kuitenkaan käytettyyn väriaineeseen, vaan väriin.

Nimiä

Magentaa väriä on kutsuttu useilla eri nimillä: osa on kauppanimiä ja osa nimityksistä liittyy sen valmistustapaan. Nimiä ovat mm. atseleiini, fuksiini, roseiini... Hoffman itse ehdotti nimeksi rosaniliniinia ja piti termejä magenta ja solferino epäasianmukaisina niminä, joita pitäisi vältellä.

Hoffmannin violetti

Ranskalainen professori Hofmann loi "Hofmannin violetteina" tunnettuja kirkkaampia, sinertävänpunaisia aniliinivärejä (kosaliinit 1853). Ne valmistettiin rosaliinista metyyli- ja etyylijodidin avulla. Käytetty villan ja puuvillan värjäykseen. Erityisen kirkas sinipunainen nimettiin magentaksi pienen italialaisen kylän mukaan. Kylän vieressä käytiin värin keksimisvuonna 1859 verinen taistelu, jossa ranskalaiset voittivat itävaltalaiset. Suomessa Hofmanin violetti on tunnettu mm. kauppanimellä Dahlia.

Magentana myydään mm. kinakridonimagentaa (PR122 tai PR202), kobolttiviolettia (PV14) ja kinakridoniviolettia (PV19).

Solferino

Solferino on magentasta valmistettu puna-violetti substraattipigmentti. Myös se on nimetty pohjois-italialaisen taistelupaikan mukaan (ranskalaissardinialainen armeija saavutti siellä ratkaisevan voiton itävaltalaisista 1859) kuten magentakin.

Käyttö

Magentaa on käytetty tekstiilien (puuvilla, villa, silkki, keinokuidut), nahan ja posliinisaven värjäyksessä, valokuvauksessa filtterivärinä ja musteissa.

Käytetään mm. tutkimusten yhteydessä bakteerien värjäämiseen. Värillä on antiseptinen teho joitakin bakteereita ja sieniä vastaan. Epäilyt karsinogeenisuudesta ovat sen vähentäneet käyttöä.

Muuta

Katso myös: trifenyylimetaaniyhdisteet

Lähteitä / lukemista

Aniline Colors - Who is the Inventor of Aniline Red? Scientific American 19, 9.5.1863
Aniline Dyes. (Scientific American 10, 9.3.1861)
The Color Products of Coal-Mauve ad Magenta. (Scientific American 14, 4.10.1862)
The Colors of Coal Tar. Number II. (Scientific American 20, 17.5.1862)
Improved Magenta Color. (Scientific American 13, 10.12.1853)
Magenta (Manufacturer and builder 5, 1869)
Artikkelit Coloriastossa: Hakusana: magenta