Värjäys: Aquilegia Akileijat

[Ranunculaceae]

[englanti columbines]

Aquilegia vulgaris Lehtoakileija

leijona, rupuliruoho; rupulinruoho (Palmstruch 1803)
Aquilegia atrata subsp. vulgaris, A. silvestris, A. versicolor, A. vulgaris var. genuina / normalis / typica, Aquilina vulgaris
[englanti columbine, common columbine; Yhdysvallat European columbine · iiri colaimbín · kymri blodau'r sipsi · ruotsi akleja; åkerleja, tyska klockor (Palmstruch 1803) · tanska akeleje · norja akeleie · saksa gemeine Akelei, gewöhnliche Akelei, Waldakelei · hollanti wilde akelei · ranska aiglantine, ancolie commune, ancolie vulgaire, bonne dame, bonne femme, clochette, colombine, cornette, galantine, gants-de-Notre-Dame, gonneau, manteau royal · italia aquilegia comune · espanja aguileña, aquileña, capa de rey, clérigos, clérigos boca abajo, farolillos, flor de los celos, frailes boca abajo, manto real, pajarilla, palomilla, palominera, pelécanos, pelícanos · baski kuku-belarra, kukuprraka · katalaani aliguenya, badola, bonet blau, bonet de capella, corniol, corniol vulgar, corns, guants de perfetamor, ocellets, perfetamor · galitsia enxertiña, fardillos, herba de pito, pazariños · portugali aquilégia, columbina, erva-pombinha, fidalguinhos, luvas-de-Nossa-Senhora, pombinhos, roquete, viúvas · viro harilik kurekell · unkari közönséges harangláb · romania căldăruşă · albania akilega e zakonshme, kanilqyqe, kolumbina · lätti parastā ozolīte · liettua paprastasis sinavadas · puola orlik pospolity · tsekki orlíček obecný · slovakki orlíček obyčajný, orlíček pospolitý · sloveeni navadna orlica · kroaatti obični pakujac · bulgaria обикновен кандилка, синя ведрица · serbia кандилица, кандилка, попина капица · ukraina орлики звичайні · venäjä водосбор обыкновенный · japani akiregia アキレギア, itokuri-sô イトクリソウ]

Lehtoakileija kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Keski-Euroopassa, mutta on levinnyt myös Pohjoismaihin ja idemmäksi Euraasiaan sekä Pohjois-Amerikan länsi- ja itärannikolle sekä Etelä-Amerikan eteläkärkeen. Se kasvaa rikkaruohona viljelykasvien joukossa (useimmiten rukiin), kesantopelloilla ja peltojen reunoilla.

Vanhoissa resepteissä on neuvottu puristamaan lehtoakileijan kukista mehua, jota voi käyttää musteena. Väri on antosyaania (delfinidiini-3-glukosidia, syanidiini-3-glukosidia ja punaisissa kukissa pelargonidiini-3-glukosidia) ja muuttaa väriään happojen ja emästen vaikutuksesta. Kasvin varressa ja lehdissä on kversetiinia ja kemferolia.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) vielä arvellaan, että luultavasti sinisistä kukista voidaan valmistaa samanlaista väriä kuin ruiskaunokin (Centaurea cyanus) ja rikkakukonkannuksen (Delphinium consolida) kukista.

Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866) lehtoakileijan kukkamehulla värjätyn paperin käytöstä happamuuden indikaattorina: Kukista saadaan sinitettä paperille, joka sitte punaiseksi muuttumalla osottaa, jos jossain märkyydessä on vähänkään happoa. Jo Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että lehtoakileijan mehun sanotaan olevan parempaa happojen ja alkalihappojen (syror och lutsalter) havaitsemiseen kuin tuoksuorvokkien (Viola odorata).