Mehuvihreä

sappivihreä, sapenvihreä

[englanti verde vessie, sap green, verd de Vessie, bladder green · saksa saftgrün · hollanti sapgroen · ranska vert de vessie · espanja verdevejiga · italia verde vescica · puola zielen soczysta · venäjä sokowaja zielen]

[NG2 (kemferoli CI 75650, ksantorhamiini CI 75700), NY13 (ramnatsiini CI 75710)]

"Sapenvihreä" on termi, jolla viitataan paitsi kellertävän vihreään värisävyyn, myös useisiin kasviperäisiin vihertäviin väreihin. Nimitys on hieman harhaanjohtava käännösväännös englanninkielisestä sanasta sap green, jonka oikeampi käännös olisi paremminkin (kasvi)mehuvihreä. Nykyään näistä kasvipohjaisista vihreistä puhutaankin usein mehuvihreinä. Kasviväripohjaisiin metallikompleksi- eli substraattipigmentteihin liittyy myös toinen virheellinen käännösväännös: saostettua kasviväriä tarkoittava englanninkielen termi lake on käännetty suomeksi muotoon lakka, mutta varsinaisten lakkojen kanssa näillä substraattipigmenteillä ei ole mitään tekemistä.

Sap green tai mehuvihreä on tarkoittanut melko yleisesti kasveista saatua vihreitä värejä. Entisajan taiteilijat saivat sävyn aikaan sekoittamalla mm. sipulia, persiljaa ja sammalta. Väri oli ensin kellertävän vihreää, mutta ajan myötä muuttunut ruskeaksi.

Yleisimmin sap green kuitenkin viittasi paatsaman (Rhamnus; ja yleisimmin orapaatsaman Rhamnus carthartica tai Rhamnus saxatilis -paatsaman) kypsistä marjoista valmistettuun vihreään väriin. Ilmeisesti vähän vähempiarvoisena pidettyä mehuvihreää on valmistettu myös korpipaatsaman (Frangula alnus) marjoista. Väripigmentit valmistetaan sekoittamalla kasviväriä arabikumiin ja kalkkiveteen.

Orapaatsaman marjojen pääasiallinen väriaine on kemferoli. Myös korpipaatsaman marjoista valmistettu väriaine on maalattaessa lämpimän vihreää, mutta kuivuu helposti keltaruskeaksi. Väri kestää erittäin huonosti valoa ja muuttuu valon vaikutuksesta nopeasti rusehtavan vihreäksi.

Jos väriä valmistetaan kypsymättömistä marjoista, saadaan keltaista väriä (kts. mehukeltainen).

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) mainitaan lyhyesti, että koison (Solanum) marjoista saadaan "eräänlaista mehuvihreää" lisäämällä siihen liitua. Tiedon lähteeksi mainitaan Johan Linderin kirja Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720).

Historia

Finlayn mukaan "sapenvihreää" vesiväriä alettiin valmistaa paatsaman marjoista vasta 1600-luvulla.

Miller (1700-l) mainitsee, että Verd-de-vessie oli erityisesti miniatyyrimaalareiden suosiossa.

Nimet

Vanhoissa teksteissä esiintyvä Blackberry green viittaa todennäköisimmin nimenomaan paatsaman (Rhamnus) mustista marjoista saatuun vihreään.

Bladder green eli "rakkovihreä", nimitys on tullut värien säilyttämisenkäytännöstä. Keskiajalla väriä valmistettiin paksuna sekoituksena, jota myytiin nestemäisissä muodoissa rakoissa (englanniksi bladder), ei jauheena, kuten useimpia pigmenttejä. Mm. kirjassa Valuable secrets concerning arts and trades (1795) luvussa § III. Compositions for Limners. kuvataan sap green tai blackberry green valmistaminen yksinkertaisesti näin: Express the blackberry juice, when full ripe. Add force allum to it, put all in a bladder, and hang it in the chimney to dry.

Iris green on viitannut saksankurjenmiekan (Iris germanica) kukista valmistettuun vihreään substraattipigmenttiväriin (myös tästä käytettiin nimeä sap green). Väriä käytettiin mm. keskiaikaisten käsikirjoitusten maalaamisessa. Kukista puristettiin purppuraista mehua, johon lisättiin alunaa, joka muutti nesteen vihreäksi.

Ohjeita

Orapaatsaman (Rhamnus cathartica) kypsiä (jo hieman tummuneita) marjoja murskataan ja liotetaan alunaveteen. Marjat voi ennen murskaamista jättää likoamaan tavalliseen veteen muutamaksi tunniksi. Liotuksen jälkeen marjat murskataan ja murska sekoitetaan alunaveteen. Alunavettä marjoineen kiehautetaan 15-30 minuuttia, jonka jälkeen liuos valutetaan tiheähkön kankaan läpi. Kankaan pinnalle jäävää marjamössöä käytetään sellaisenaan vesivärinä.

Johan Linderin kirjassa Swenska Färge-Konst (1720) neuvootaan värjäämään marjoilla vihreää kiehauttamalla etikassa murskattuja marjoja vedessä. Näin syntynyt mehu puristetaan pellavakankaan läpi talteen. Jäljelle jääneeseen massaan lisätään etikkaa, keitetään toisen kerran ja puristetaan mehu pellavakankaan läpi talteen. Talteen otettuun liemeen lisätään murskattua alunaa, jolloin sen väri muuttuu vihreäksi. Toisen ohjeen mukaan marjojen päälle kaadetaan lipeää ja annetaan niiden seistä "sopiva aika". Sen jälkeen marjat murskataan, liemi lämmitetään ja alunapuretettu kangas laitetaan siihen sekä käännellään usein noin puolen tunnin ajan tai kauemmin. Vihreää maaliainetta marjoista valmistetaan puristamalla mehua kypsistä marjoista. Mehu laitetaan (eläimestä irrotettuun) rakkoon ja suljetaan niin, ettei ilmaa pääse sisään. Sen jälkeen se ripustetaan kellariin odottamaan käyttöä. Kun väriä käytetään, sitä sekoitetaan etikan, alunan ja espanjanvihreän kanssa. (Kuvaukset Samzeliuksen kirjasta (1765).)

Uren sanakirjassa A Dictionary of Arts (1847) ohjeistetaan, että marjojen annetaan fermentoitua astiassa 8 päivää, jonka jälkeen ne puristetaan, mehuun lisätään hieman alunaa ja tiivistetään haihduttamalla. Lopulta se laitetaan sian rakkoon, "jossa se kuivuu ja muuttuu kovaksi".

Muuta

Sap green -nimellä on myyty myös erilaisia sekoitusvärejä mm.
preussinsinistä ja jotakin keltaista
ftalosyaniinivihreää ja isoindolinonikeltaista.

Katso myös: vegetable green, kiinanvihreä, lokao