Värjäys: Frangula Haprapaatsamat

[Rhamnaceae]

[englanti buckthorns]

Frangula alnus Korpipaatsama, paatsama

aropaatsama, heisipuu, koiranhöysi, koirankusipuu, ojakka, paatain, paatama, paaterma, paatsain, paatsas, paatsin, paatama, paattama, pahjatin, pahtana, pajahdin, pajahka, pajahtama, pajahtin, pajakas, pajake, pajakka, pajatin, pajatsi, pajatsin, pajatti, pakatsin, pakatsu, patsama
Rhamnus frangula, Frangula dodonei, F. vulgaris
[englanti buckthorn, alder buckthorn, breaking buckthorn, columnar buckthorn, black dogwood, frangula bark, black alden tree; Laxatiue Ram, Waythorne, and Buckthorne (Gerarde 1597) · kymri breuwydd · ruotsi brakved; tröste (Samzelius 1765); vanha torste (Småland); tröske · tanska tørst · norja trollhegg · saksa Gewöhnlicher Faulbaum, Aalkirsche, Abfiehrstrauch, Abführstrauch, Almer, Amselbaum, Amselkirsche, Amselkirschenbaum, Brechwegdorn, Bruchholz, Chrottebeeri, Drosselbaum, Faulbaum, Faulholz, Frangen, gemeiner Faulbaum, gewöhnlicher Faulbaum, Gichtholz, Glatter Wegdorn, Grindbaum, Grindholz, Hundsbeere, Läuseholz, Mausbaum, Pfeilbaum, Pulverholz, Pulverholzbaum, Schusterholz, Schwarze Schießbeere, Schwarzholz, Spargelbeerbaum, Spergelbaum, Spillbaum, Spörkel, Sprickel, Spröcker, Stinkbaum, Tintenbeere, Wegdorn, Zabbestrauch, Zapfenholz, Zweckenbaum, Zweckenholz · hollanti sporkenhout · ranska bourdaine, bourdaine commune, aulne noir, aune noir, bois à poudre, bois noir, bourgène, coudrier noir, frangule, nerprun bourdaine, nerprun des teinturiers, punajer, puène, rhubarbe des paysans · oksitaani cap-sèrp, cenglùmi, cengui, chanqui, huspùt, pudeguè, sanglumi · italia alno nero, frangola, frangola comune, putina, puzzolana, spino cervino minore · espanja aliso negro, arraclan, arraclanera, arraclán, avellanillo, biondo, cavicuerna, chopera, franguilla, frángula, hediondo, pudio, rabiacana, salguera, sanapudio negro, sangredo, anguiñera, sanguiño · aragonia arraclán, sanguiñera · baski oilakarana, zumalakarra, zumallakara · katalaani fràngula, vern bord, vern negre, vernmenut · galitsia sangoviño, sanguiño · portugali amieiro-negro, frangulina, frângula, fúsaro, lagarinho, sangarinheiro, sangarinheiro-de-água, sanguinheiro, sanguinho, sanguinho-bastardo, sanguinho-de-água, sangurinheiro, zangarinheiro, zangarinho · viro harilik paakspuu · unkari kutyabenge · kreikka βουρβουλιά · albania zogël · turkki barutağacı, barut ağacı · lätti parastais krūklis · liettua paprastasis šaltekšnis · puola kruszyna pospolita · tsekki krušina olšová · slovakki krušina jelšová · sloveeni navadna krhlika · kroaatti trušljika · bulgaria елшовиден зърнастец · serbia крхликовина · ukraina крушина ламка · venäjä крушина ольховидная, крушина ольховая, крушина ломкая, ломкая; kruschina (Tooke 1801) · Rhamnus solutinus; Spina infectoria; Burgispina; Bacca Rhenana ( (Gerarde 1597]

Eri kielissä paatsama-nimitys viittaa ensisijaisesti paatsamiin eli ristipaatsamiin (Rhamnus), mutta jos suomalaisissa värjäys- tai värinvalmisusohjeissa mainitaan paatsama, tarkoitetaan todennäköisimmin korpipaatsamaa.

Korpipaatsama on pensaskasvi, joka saattaa kasvaa 7-8 metriseksi. Se kasvaa lähes kaikkialla maailmassa; luontaisin kasvupaikka Eurooppa ja Pohjois-Aasia, ja se kasvaa luonnonvaraisena myös Suomessa. Se on myrkyllinen kasvi, jonka myrkky haihtuu vain kuivattamalla. Korpipaatsaman kuoren, lehtien ja marjojen antama värikirjo on suuri ja sitä on käytetty mm. puuvillan, silkin ja villan värjäykseen.

Korpipaatsaman kuori ja lehdet sisältävät emodiini- ja frangulaemodiini -nimisiä antrakinoniväriaineita [NY14, NG2 sekä suuren määrän parkkiaineita]. Korpipaatsamaa on ollut jo varhain erittäin tärkeä värjäyskasvi.

Kuori

Korpipaatsaman kuoresta saa keltaisia, oransseja, ruskeita ja punaisia värejä. Kuoria voi käyttää tuoreeltaan, mutta väri on huomattavasti voimakkaampi, kun kuoria on säilytetty vähintään vuosi ennen värjäämistä. Mätääntyneillä tai fermentoituneilla kuorilla voi värjätä punaisia sävyjä.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) siteerataan kuvauksia useista lähteistä, mm. Ruotsin kuninkaallisen tiedeseuran julkaisuista, Johan Linderin vuonna 1720 julkaistusta kirjasta Swenska Färge-Konst sekä mm. alla mainituista Linneauksen matkakertomuksista. Kirjassa toistettu Lindersin värjäysohje on lyhyt (raakasuomennos): "Ota paatsaman kuorta, kaavi pois uloin kerros, keitä sisempi osa vedessä pienen alunamäärän kanssa ja kasta lanka siihen, niin siitä tulee oranssia (brangult)." (Ruotsalaisissa vanhoissa ohjeissa usein etenkin korpipaatsaman yhteydessä mainittu brangult on suomennettu usein kirkkaankeltaiseksi ja joskus ruskeankeltaiseksi, mutta sana on vanhahtava nimitys oranssille sävylle.)

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan orapaatsaman värjäyskäyttö. Korpipaatsaman tuoreella kuorella on värjätty keltaista ja kuivatulla ruskeaa. Gotlannissa keltaisen värjäämiseen on käytetty myös lipeää.

Pehr Kalm (1745) neuvoo hieman tarkemman ohjeen keltaisen värin värjäämiseksi. Hän kehottaa irrottamaan paatsamankuoren keväällä, "jonka jälkeen sitä voi säilyttää, kunnes tarvitaan". Värjätessä kuorta pilkotaan pienempiin osiin, joiden annetaan liota kotikaljassa tai tuorejuustoherassa kolme päivää. Sen jälkeen kuori keitetään liotusvedessä ja villa värjätään. Tekstissä huomautetaan, että väri on kaunis, mutta tummuu auringonvalossa.

Johan Fischerströmin kuvauksessa "Anmärkningar om Södra-Halland, Senare stycket" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Decemb. 1761) kerrotaan, kuinka Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Hallandin läänissä värjätään korpipaatsamalla samanlaista punaista kuin mitä krapista (Rubia tinctorum) saa. Tekstin mukaan kuori irrotetaan juhannuksen aikaan, sitä kuivataan vuosi, jonka jälkeen kuorta liotetaan yhdeksän päivää pyökintuhkasta tehdyssä lipeässä. Tämän jälkeen lanka laitetaan kuorikattilaan, ja sen annetaan olla pari päivää tulen ääressä, mutta ei päästetä kiehumaan. Samassa tekstissä kuvataan myös, kuinka korpipaatsaman marjoilla, järviruokolla (Phragmites australis; kirjassa Arundo phragmites) ja sinikelloilla (blå Klockor) värjätään villaa vihreäksi.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) neuvotaan, että korpipaatsaman vihertävänkeltainen kuori tulisi kerätä keväällä mahlan muodostuessa, kuivata ja murskata. Kun sitä liotetaan vedessä kahdesta kolmeen päivää, sitten keitetään samassa liemessä ja keittämisen aikana villalanka laitetaan liemeen värjäytymään keltaiseksi; kirjassa väriä luonnehditaan kauniiksi, mutta huomautetaan, että se tummuu auringonpaisteessa.

Hellenin oppaassa (1905) korpipaatsaman kuoresta saatavaa väriä kuvataan väkeväksi pronssinkeltaiseksi. Rautasuoloihin sekoitettuna kuoresta saa Hellenin mukaan mustaa.

Kuoren säilyttäminen ulkona taivasalla (tai maahan kaivettuna tai lumen alla) on tunnettu mm. paikoin Ruotsissa ja Balttiassa, mutta keskieurooppalaisissa lähteistä tästä en (vielä) ole löytänyt mainintoja. Vuonna 1746 julkaistussa Ruotsin länsiosiin sijoittuvien Länsi-Götanmaan ja Bohuslänin matkakertomuksessaan Kalm kuvaa alueella näkemänsä tapaa värjätä punaista (raakasuomennos): "Punaisen värin saamiseksi korpipaatsamasta irrotettu kuori heitetään jonkin katon päälle olemaan paljaan taivaan alla koko vuoden; sen jälkeen se keitetään yhdessä alunalla puretetun kuidun kanssa, kerroksittain (hwarftals)." Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että suomalaiset värjäävät tummanruskeaa korpipaatsaman kuorella, joka on jätetty vuoden ajaksi taivasalle, esimerkiksi katolle tai vastaavaan paikkaan. Suomalaisia kasvinimiä -artikkelissa (Luonnon ystävä 8-9, 1906) on mainittu kuorista saatava punainen väri: Rhamnus frangula, pajastin. Kuoret värjää punaista; puusta vanteita pieniin astioihin. Värjäämistä varten otetaan kuoret ja annetaan kuoritukkujen vähän mädätä maassa.

Emäntälehden artikkelissa Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla. (10, 1908) mainitaan, että jos paatsamalla pronssinkeltaiseksi värjätyt langat pannaan kylmään lipeään, väristä tulee tiilenpunaista.

Pellervo-lehden palstalla Kotitalouskeksintöjä (1922) neuvotaan värjäämään paatsaman kuorella kaunista keltaista, kun kuorista raavitaan ensin musta pinta pois. Palmstruchin kasvikirjan (1803) mukaan näin toimimalla saadaan oranssia (brandgul).

Korpipaatsaman kuorta on käytetty värjäykseen paljon myös mm. Venäjällä. Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) kuvataan, kuinka monin paikoin korpipaatsamaa alueella kasvaa; kirjassa mainiaan lyhyesti, että korpipaatsaman kuoresta saadaan ruskeaa, kellanruskeaa ja punaista väriainetta (myös marjojen keltainen ja vihreä mainitaan).

Lehdet

Korpipaatsaman lehdistä saadaan keltaista väriainetta ja ruosteen eri sävyjä; rautasuoloilla tanniinipitoinen liemi muuttuu mustaksi kuten kuoresta saatu värikin. Marjoista ja lehdistä saadaan myös mustia ja ruskeita sävyjä; muinoin apuna on käytetty lipeää.

Marjat

Korpipaatsaman marjoista saa rikkaan kirjon värisävyjä riippuen marjojen kypsyysasteesta. Puolikypsistä marjoista saadaan vihreää, kypsistä erilaisia sinisen ja harmaan sävyjä.

Linnaeuksen kuvauksen (1742) mukaan Smålannissa vihreää värjättiin värjäämällä ensin lanka koivunlehdillä (Betula) vihreänkeltaisiksi, ja sen jälkeen korpipaatsaman marjoilla vihreäksi. Palmstruch (1803) kertoo saman sillä lisäyksellä, että hän mainitsee, että langat kuivataan koivulla värjäämisen jälkeen, ennen kuin ne keitetään marjojen kanssa.

Pehr Kalm neuvoo tutkielmassaan (1745) värjäämään vihreää keittämällä lehtiä ja marjoja, joiden sekaan villalanka laitetaan keittymään. Vihreän saa tummanvihreäksi kastamalla sen lipeään, mutta tekstissä varoitetaan, ettei näin saatu vihreä väri kestä auringonvaloa.

Palmstruchin (1803) mukaan tummanruskeaa väriä saadaan, kun lehdet ja marjat murskataan ja keitetään yhdessä, ja värjättävä lanka lisätään tähän keittyvään liemeen; lipeähuuhtelu tämän jälkeen muuttaa värin tummemmaksi; saman kirjan lisäyksessä kerrotaan tämä sama, mutta väriksi kerrotaan vaaleanvihreä. Kirjassa kerrotaan myös, että Ranskassa nahkoja värjätään vihreiksi raaoilla marjoilla, ja lintujenpyytäjät värjäävät samalla tavoin verkkojaan.

Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866): Kuori värjää villaisen keltaiseksi ja marjat vehreäksi, kun aine on ensin koivunlehdillä keltaiseksi painettu. Marjoja käytetään monin tavoin värjäyksiin; keitetään sekä marjat että lehdet miedossa lipeässä ja värjätään sillä. Jota tummemmaksi väri tahdotaan, sitä selkeämpää lipeää otetaan.

Tooke (1801) kuvaa Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan korpipaatsaman marjat yleisenä värjäysaineena, jolla värjätään kellanvihreää väriä.

Korpipaatsaman historiallisesta värjäyskäytöstä Suomessa ei löydy moniakaan kirjallisia lähteitä, mutta on ilmiselvää, että se on ollut yksi tärkeimpiä kotimaisia värjäyskasveja. Joitakin vanhempia mainintoja on säilynyt:

Kahviruuniksi värjättiin myös pakatsinkuorilla. Ne kuivattiin uunissa vienossa lämpimässä ja sitten keitettiin vedessä useampia tunteja, että vesi tuli punaisen näköistä. Sitte pantiin langat päälle ja keitettiin vähän aikaa ja nostettiin sitte valumaan. Sitte harattiin kuoret pois padasta, johon sitte pantiin alunaa ja sitte taas langat kiehumaan. Keitettyä nostettiin valumaan ja kuivattiin.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Paatsamalla (Rhamnus) värjättiin "hurstuhii" punertaviksi.
[Kokoelma lääkekasveja Uudeltakirkolta (V. l.)., Luonnon ystävä 6, 1908

1700-luvun lopun tekstissä varoitetaan sekoittamasta korpipaatsaman marjoja orapaatsaman (Rhamnus cathartica) marjoihin:

The fruit of the first sort is often brought into the markets of London, and sold for Buckthorn berries; of which cheat, all such as make syrup of Buckthorn should be particularly careful; they may be easily distinguished by breaking the berries and observing how many seeds are contained in each, the berries of this tree having but two, and those of Buckthorn generally four seeds in each berry, and the juice of the latter dies paper of a green colour.
[Philip Miller: Gardeners Dictionary. 8. painos, Lontoo 1768]

Frangula caroliniana

Rhamnus caroliniana, Sarcomphalus carolinianus; Frangula caroliniana var. mollis, F. fragilis, Rhamnus canadensis, R. caroliniana var. mollis, R. virginica
[englanti Carolina buckthorn, Carolina false buckthorn, yellow buckthorn, (USA) Indian cherry · saksa Carolina-Kreuzdorn, Indianer-Kirschbaum · turkki Karolina cehrisi]

Kasvaa luontaisesti Yhdysvaltain kaakkoisosissa ja Meksikon koillisosissa. Käytetty paikallisesti värjäykseen, mutta ei ole merkittävä värjäyskasvi.

Frangula purshiana Rohtopaatsama

Rhamnus purshiana, R. alnifolia
[englanti cascara, cascara buckthorn, cascara sagrada, sacred bark, chittam, chittem bark, bearwood, bearberry, coffeeberry bark, mountain cranberry bark, Persian bark · saksa amerikanische faulbaumrinde, amerikanischer Kreuzdorn · hollanti cascaraschaal · ranska nerprun de Pursh, écorce sacrée · italia cascara · espanja cascara sagrada, palo negro · portugali cáscara-sagrada · makah k!labuq!wacbupt · skagit tatsa'bats · squaxin k'ladyats · ukraina крушина пурша · venäjä kushina, joster, жостер Пурша, жёстер Пурша, крушина Пурша]

Ruskea. Kasvaa Pohjois-Amerikan länsirannikolla, viljellään myös mm. Keniassa. Värjäystä varten kuori kerätään keväällä ja alkukesästä ja kuivatetaan auringossa.

Kuoresta saatavaa vihreää väriainetta on käytetty villan värjäämiseen mm. Pohjois-Amerikassa.Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) on kerrotaan, että kuoresta saadaan villan värjäykseen tummaa keltarusehtavaa väriä (kromipuretus), jolla on kohtalainen valonkesto ja vaaleanruskeaa (alunapuretus), jolla on hyvä valonkesto; ja puuvillaan aluna-tanniinipuretuksella kestävän vaaleanrusehtavan tai harmaan värin, jolla on kohtalainen valonkesto.

Samassa kirjassa mainitaan, että paatsaman (chittam) kuorta kerätään USAssa laajamittaisesti Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa ja myydään lääkeaineena nimellä cascara sagrada. Nimitys cascara sagrada on espanjaa ja tarkoittaa pyhää kuorta (alunperin nimeä käytettiin Rhamnus californica -puun kuoresta; amerikan intiaanit pitivät puuta pyhänä, jolloin espanjalaiset papit nimesivät kuoren "pyhäksi").

Muuta

Korpipaatsamaa on käytetty myös hienon ruudin valmistuksessa (englanninkielinen black dogwood viittaa siihen, samoin saksan Pulverholz).

---

Katso myös paatsamat eli ristipaatsamat (Rhamnus)