Värjäys: Gardenia Keikarinkukka

[Rubiaceae]

Gardenia jasminoides Kiinangardenia

Gardenia augusta, G. florida, G. grandiflora, G. longisepala, G. maruba, G. pictorum, G. radicans, G. schlechteri, Genipa grandiflora, G. radicans, Jasminum capense, Mussaenda chinensis, Warneria augusta
[englanti cape jasmine, cape jessamine, gardenia, common gardenia, wongshy · saksa Blütengardenie, gardenie · hollanti Kaapse jasmijn, knoopsgatbloem · ranska gardénia, jasmin du Cap · espanja (Meksiko) jasmin del Cabo · portugali gardénia, jasmim-do-cabo, jasmineiro-do-cabo · venäjä гардения жасминовидная · japani kuchi-nashi クチナシ · korea chi ja na mu 치자나무 · kiina zhī zǐ 栀子]

Mataroiden sukuun kuuluva kiinangardenia on kotoisin Etelä-Kiinasta, Japanista ja Intiasta. Nykyään sitä viljellään laajalti tropiikissa ja subtropiikissa etenkin Kaakkois-Aasiassa. Se on paikoin korvannut sahramia (Crocus sativus) maustekäytössä edullisempana vaihtoehtona (sitä myydään mm. nimellä crocin extract, C₂₀H₂₄O₄). Maustesahramissa (Crocus sativus) ja kiinangardeniassa on sama pääasiallinen väriaine: krosiini.

Kiinangardenian palkomaisista hedelmistä saatua lämpimänkeltaista väriainetta kutsuttiin muinaisessa Kiinassa nimellä wongsky (joskus myös kirjoitusmuodossa wongshy). Väriaine oli Itä-Aasiassa erittäin arvostettua ja sitä käytettiin etenkin silkkivaatteiden värjäämiseen: sillä on värjätty mm. mandariinien keltaiset kaavut ja myös buddhalaismunkkien vaatteita. Sitä käytettiin myös vihreiden värien värjäämiseen (todennäköisesti yhdessä indigon kanssa). Silkin lisäksi sillä on värjätty paperia ja nahkaa.

Wongskyllä on värjätty puuvillaa alunapuretuksella keltaiseksi ja rautapuretuksella oliivinvihreäksi. Villa värjäytyy ilman puretusaineita voimakkaan oranssinkeltaiseksi. Puretusaineita käyttämällä sävy ei muutu, mutta ei ole niin voimakas.

Väriaine on ollut runsaasti käytetty Kiinassa, ja länsimaihin se saapui "uutuutena" juuri ennen keinotekoisten tervaväriaineiden läpilyöntiä 1800-luvun puolessa välissä. Stein (1850) kirjoittaa Bataviasta (nykyinen Jakarta, Indonesiassa) Hampuriin "viime vuonna" tuodusta keltaisesta väriaineesta, wongshysta. Väriaine ei ollut myynnissä jauheena, vaan kiinangardenian palkoina, joiden kauppaniminä olivat mm. Chinese yellow pods ja Chinese yellow berries. Värjäysaineteollisuuden perinpohjainen muuttuminen luonnonväriaineiden käytöstä synteettisten väriaineiden käyttöön on yksi syy, miksi wongsky-väriaineesta ei tullut koskaan merkittävää kauppatavaraa länsimaissa, mutta toinen syy lienee värien huono valonkesto. Artikkelissa The Art of Dyeing No.2. (Scientific American 1855) mainitaan "äskettäin" Saksassa esitelty wongshy, ja jutussa huomautetaan, että jonkin verran suosiota saanut väriaine on kuitenkin kalliimpaa kuin samaan tarkoitukseen käytetty kromi ja tammen kuoresta (Quercus) saatava väri (mahdollisesti tarkoitettu kversetiiniä).

The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan Bancroft on maininnut tekstissään Philosophy of Permanent Colours kiinalaisten värjänneen kiinangardenialla unki-nimellä kutsuttua kirkkaanpunaista väriä (Bancroftin tekstissä Gardenia florida, mikä on kasvin yksi aiemmista latinankielisistä nimistä). En ole vielä löytänyt mainittua kohtaa Bancroftin kirjoista.

Kasvin hedelmistä saatavasta väriaineesta on käsitelty aminohapoilla sinisiä sävyjä harmahtavasta tummahkosta sinisestä kirkkaansiniseen (gardeniablau). Sininen väri ei ole historiallinen, vaan on kehitetty vasta modernilla ajalla, eikä sitä ole laajamittaisesti käytetty värjäämisessä.

Gardenia resinifera

Gardenia lucida, Genipa resinifera

The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan gardeniasta saadaan kumia, joka tunnetaan nimellä decamalee gum tai dikamali gum.

Muuta

Gardeniassa on myös karotinoideja ja sitä on käytetty Japanissa elintarvikevärinä.

Romantiikan aikaan kiinangardeniasta tuli suosittu sisäruukkukasvi. Gardenia sai latinankielisen nimensä 1700-luvun skotlantilaiselta botanistilta, A. Gardenilta.

Vrt. maustesahrami (Crocus sativus)