Crocus Sahramit

Aitosahramit, krookukset

[Iridaceae]

Crocus sativus Maustesahrami, krookus

Crocus autumnalis, C. officinalis, C. orsinii, C. pendulus, C. sativus var. cashmerianus, C. sativus var. officinalis, C. sativus var. orsinii, C. sativus subsp. orsinii, C. setifolius, Geanthus autumnalis, Safran officinarum
[englanti saffron, saffron crocus, asian saffron, bulgarian saffron, greek saffron, italian saffron, persian saffron, autumn crocus, meadow saffron, naked boys · ruotsi saffran · norja safran · tanska höstkrokus, safran, safrankrokus · saksa Safran, echter Krokus, echter Zafran, Gelbe Würze, Gewürzkrokus, Gewürzsafran, Herbstkrokus, Herbstsafran, Kuchengähl, Orientalischer Safran, Soppagäl, Suppenfarbe · hollanti safraan · ranska safran, crocus cultivé, crocus safran, safran cultivé, safran du Gâtinais, safran officinal · oksitaani safrâ · italia croco, croco coltivato, zafferano, zafferano vero · espanja azafrán, zafron; acafron (Gerarde 1597) · katalaani safranera · baski azafrai, azaparan · portugali açafrão, açafrão-bravo, pé-de-burro; acafrao (Materia Indica 1826) · romania brândușă de toamnă · puola krokus uprawny (szafran) · tsekki šafrán setý · kroaatti čjafran · slovakki krokus siaty · unkari valódi sáfrány · turkki safran · japani safuran サフラン · sanskriitti keshara; kāsmīrajanmā, kunkuma(Materia Indica 1826) · hindi kesar केसर · tamili khoongoomapoo · malesia safaron (Materia Indica 1826) · sinhali khohoon (Materia Indica 1826) · arabia zaffer; zafran (Materia Indica 1826); zahafaran (Gerarde 1597) · persia abeer (Materia Indica 1826) · antiikin kreikkalaiset krokos · antiikin roomalaiset Karkom · Mauritania zaffaran (Gerarde 1597) · zafferano, azafran · hinga, karcom, kessar, jafran, kungumapu, kunkumapuvu, kong]

Sahrami-sana juontuu arabian keltaista tarkoittavasta sanasta زَعْفَرَان‎ zafaran, za'faran

Maustesahrami kasvaa luonnonvaraisena Kreikassa, Turkissa ja Iranissa sekä joissain osin Aasiaa, nykyään viljellään myös muualla, etenkin Espanjassa ja Ranskassa.

Maustesahramin väriaine saadaan kukan luoteista. Muista Crocus-suvun kukista väriä irroitetaan yleensä terälehdistä. Väri on pääasiallisesti krosiinia, jota saadaan myös kiinangardenian (Gardenia jasminoides) hedelmäpaloista.

Maustesahramista saadaan hyvin kirkasta keltaista ja keltaoranssia; värin kanssa ei tarvita puretusainetta. Väriaine on vahvaa: 1 osa sahramia sekoitetaan 10 000 osaan vettä. Maustesahramilla värjättyä lankaa käytetään mm. kirkkotekstiilien kirjonnassa. Sahramikeltainen on suosittu ruoissa sekä makua antamassa että elintarvikevärinä ja sitä on käytetty myös jonkin verran pigmenttinä (erityisesti 1400-luvulla), jolloin se on tunnettu myös nimellä martiuksenkelta tai martiuskeltainen (katso: sahraminkeltainen).

Sahrami on maailman kallein mauste. Mauste ja väriaine saadaan violetin kukan keltaisista luoteista, joita on jokaisessa kukassa kolme. Yhtä unssia kohden pitää kerätä 4000 - 14 000 luottia. Keskiajalla ja renessanssiaikaan yhdellä paunalla sahramia saattoi ostaa hevosen. Lisäksi väriainetta saadaan kuivatuista terälehdistä.

Sahramia on liikkeellä useampaa laatua ja väärennetyn sahramin kauppa on suurta. Parhaan sahramin väri on syvä tummanruskeanpunainen ja aidon sahramin väri liukenee hitaasti. ISOn (kansainvälinen standardointiorganisaatio) luokittelu sen mukaan, kuinka paljon sahrami luovuttaa väriä määrätyssä kokeessa:

• I (190)
• II (150)
• III (110)
• IV (80)

Espanjassa sahrami luokitellaan (suluissa värjäyskerroin): Coupe (190), Mancha (180), Rio (150), Standard (145), Sierra (110).

Historia (Crocus sativus)

Sahramin vanhin käyttömuoto on värjääminen. Sahrami on kotoisin Intiasta, mutta sitä käyttivät mm. mesopotamialaiset, egyptiläiset, kreikkalaiset, roomalaiset sekä se tunnettiin myös Lähi-idässä. Minolaisessa kulttuurissa sitä käytettiin 1900 eaa. Joissakin lähteissä mainitaan, että sahramia viljeltiin Egyptissä, Kreikassa, Kreetalla ja Syyriassa, mutta ei Palestiinassa. Palestiinastakin on kuitenkin löytynyt merkkejä sahramin käytöstä värjäysaineena ja musteena. Sahrami mainitaan mm. Iliaassa ja Odysseiassa sekä Raamatussa Korkeassa veisussa (heprealaisten karcom, karkom). On luultavaa, että Kiinaan sahrami vietiin vasta mongolien myötä 1200-luvulla. Kiinalaisessa lääkeaineluettelossa se mainitaan 1500-luvulla (Pun tsaou, 1552-78). Värillä värjättiin keisarien viittoja.

Sahramia käytettiin muinoin ensisijaisesti juuri värjäämiseen, mutta myös sen tuoksu oli ylellisyyttä. Antiikin aikaan maustesahramia pidettiin kuninkaiden kasvina, koska siitä saatiin hyvin voimakasta väriainetta, jolla oli runsaasti laimennettunakin suuri värjäysvoima. Kreikkalaiset jumalat ja jumalattaret pitivät yllään sahramilla värjättyjä vaatteita, kuten persialaiset kuninkaatkin; myös Kreetalla väriä arvostettiin suuresti. Antiikin Kreikassa sahramikelta yhdistettiin erityisesti hetairoihin, arvostettuihin prostituoituihin. Kreetalaisille sahrami oli pyhä kasvi.

Rikkaat roomalaiset käyttivät sahramia myös kotiensa parfymointiin ja sillä parfymoitiin myös julkisia tiloja kuten teattereita ja kylpylöitä. Sahramia käytettiin niin mausteena kuin väriaineena ruoassa ja viinissä sekä väriaineena ehostuksessa: mm. kulmakarvojen ja kynsien väritykseen. Roomalaiset matroonat värjäsivät sahramilla hiuksiaan vaaleaksi.

Kun keisari Nero saapui Roomaan, kaduille heitettiin sahramin lehtiä. Siitä huolimatta, että sahrami kasvoi villinä muinaisessa Italiassa, roomalaiset toivat sahramia Kreikasta. Uskotaan, että roomalaislegioonat toivat sahramin pohjoisempaan Eurooppaan. Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen myös sahramin käyttö väheniruokakulttuurin muuttumisen myötä - arabialaiset vaikutteet vähenivät ja jäivät pois keskieurooppalaisesta ruokakulttuurista.

Ranskalaiset tutustuivat sahramiin 700-luvulla taistellessaan maurien kanssa. Noin 1000-luvulla (joidenkin lähteiden mukaan 700-luvulla ja joidenkin mukaan 1100-luvulla) arabialaiset toivat sahramin Espanjaan viljelykasviksi ja myöhäiskeskiaikaan mennessä sitä viljeltiin kaikkialla Euroopassa. Englantilaisessa rohtokirjassa se mainitaan 900-luvulla. Sahrami oli erityisen suosittua keskiajalla.

1300-luvulta lähtien sahramia on käytetty Euroopassa lääkkeenä ja mausteena.

Ristiretkien aikaan sahramia tuotiin Eurooppaan suuria määriä - tuohon aikaan Venetsiassa työskenteli erityinen "sahramiviranomainen". Englannissa väristä tuli erityisen tärkeä. Essexissä sijaitseva Saffron Waldenin kaupunki on saanut kasvin mukaan nimensä.

1500-luvun lopulla venetsialaiset naiset värjäsivät sahramilla hiuksensa. Hiuksiin hierottiin ensin mm. munan valkuaista ja hunajaa, sitten ne peitettiin huivilla yön ajaksi. Seuraavana päivänä päähän laitettiin olkihattu, jonka rei'istä hiukset vedettiin ulos. Hiuksiin hierottiin sahramia ja rikkiä. Hiuksiia kostutettiin ja kuivattiin jatkuvasti auringossa päivän ajan, siihen asti, kunnes sopiva väri oli saatu aikaan.

Sahramikeltainen on buddhalaisten pappien kaapujen virallinen väri, joka otettiin käyttöön pian Buddhan kuoleman jälkeen. Hinduismista lähtee ajatus sahraminväristä suojelevana värinä. Intiassa maustesahramia kutsutaan nimellä Keshar - sahramivärin yksi nimitys on Keshari. Alueella on harvinainen, sitä kasvatetaan joillakin Himalajan alueilla. Harvinaisuus voi olla syynä siihen, että juuri tätä väriä on arvostettu paljon ja sitä on pidetty jopa pyhänä värinä. Suvarna tarkoittaa hyvää väriä (su=hyvä, varna=väri) ja sillä viitataan usein kullanväriin. Muita sahramin nimityksiä ovat bhagva (saattaa tulla jumalaa tarkoittavasta sanasta bhagvan; sanskriirissa bhagya tarkoittaa hyvää onnea) ja naranga.

Sahraminkeltaisella on erityinen merkitys myös hinduille. Väri näkyy lisäksi bindi-merkissä, lipuissa sekä hindujumaluuksien patsaissa, jotka on usein peitetty sahramitahnalla.

Sahrami-nimitys on erityisen tuttu irlantilaisesta kansanvaatteesta, "sahramipaidasta" (saffron shirt - line croich). Vaikka sahramia on kasvatettu ikimuistoisista ajoista eteläisessä Euroopassa, Irlannissa (tai Skotlannissa, missä saffron shirt on myös ollut käytössä) sitä ei kasva luonnonmukaisesti - joten sen saanti on ollut vieläkin hankalampaa. Luultavammin "sahrami" -sanaa on tässä yhteydessä käytetty kuvaamaan vaatteen väriä (sahraminkeltainen) ja vaatteet on värjätty muilla kasvin osilla tai muilla kasveilla. Mahdollisia - ja todennäköisempiä - muita keltaista väriä luovuttavia kasveja ovat väriohdake (safflower, Carthamus tinctorius, josta saadaan myös punaista väriä), värireseda Reseda luteola ja mm. jäkälät kuten Solorina crocea tai Sticta crocata. Vaikka itse kansanvaatetta ei värjättykään aidolla sahramilla, irlantilaisten kuninkaallisten viitat värjättiin sillä kyllä.

Tiibetiläisiin mattoihin punaista väriä on saatu Tiibetin sahramista (bogdur).

Tooke (1801) kertoo Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan, että sahramia (Crocus sativus) käytetään sekä värjäykseen että lääkkeenä, ja että se on tuontitavaraa, vaikka sitä kasvaa villinä Terekin ympäristössä, Voronezhin ja Dnipron (kirjassa Ekatarinoslaf) alueella.

Crocus vernus Kevätsahrami

[englanti purple crocus]

Kukista on valmistettu kestämätöntä sinistä ja vihreää väriä. Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Nimiä

Martiuksenkelta tai martiuskeltainen ovat olleet sahramista valmistetun metallikompleksin / substraattipigmentin nimityksiä. Lue lisää sahramin pigmenttikäytöstä: sahraminkeltainen.

Terra Merita on maaliväri, joka tehdään sahramista tai kurkumasta (Curcuma longa).

Polychroite on Materia Indican (1826) mukaan sahramiuutteelle annettu tieteellinen nimitys: syvän keltainen ja liukenee hyvin veteen ja alkoholiin.

---

Sahramia on käytetty rohtona mm. intialaisessa lääketieteessä ja myös Euroopassa sitä käytettiin lääkkeenä. Sen on uskottu mm. lieventävän masentuneisuutta.