Värjäys: Jäkälät, naavat, levät

englanti lichen, moss

Kts. myös sienet ja käävät omalla sivullaan.

Maailmasta löytyy 15 000 - 20 000 jäkälälajia. Jäkälät kasvavat hyvin hitaasti (satoja vuosia), joten niitä ei kannata irroitella paikoiltaan vain huvin vuoksi. Jäkälät varastoivat orgaanisia happoja solurihmastoihinsa ja useita näistä jäkälähapoista voidaan käyttää värjäykseen. Jäkälät kannattaa kerätä värjäykseen loppukesästä tai alkusyksystä, jolloin niiden happopitoisuus on korkeimmillaan ja värit voimakkaimpia. Suomessa pitää myös muistaa, että jäkälää voi kerätä vain maanomistajan luvalla. Jäkälät ova thitaasti uusiutuvia, joten vaikka kuinka syyhyttäisi, kannattaa toimia harkiten. Ennen keräilyä kannattaa tarkistaa myös se, onko jäkälälaji suojeltu, jolloin sitä ei saa kerätä edes maanomistajan luvalla.

Jäkäläväreillä voi värjätä villaa ja silkkiä. Monet jäkälät eivät tarvitse lainkaan puretetta. Jäkälistä saa yleensä keltaisia, ruskeita, punaisia ja violetteja sävyjä. Suurin osa jäkälistä saatavista väreistä on puna/purppurasävyisiä. Jos väriaineet ovat leukomuodossa (liukenevat veteen, mutta kiinnittyvät vasta ilman vaikutuksesta), väri on usein ruskeaa. Keltaisia ja vihertävänkeltaisia sekä ruskeita saadaan aikaan usein pelkästään keittämällä jäkäliä. Keltaiset ja oranssit jäkälähapot ovat antrakinoneja.

Orseljia muodostavien jäkälähappojen molekyylit ovat yhteen liittyneitä orselliinihappoketjuja. Orseljivärit saadaan jäkälästä liottamalla sitä ammoniakissa muutamia viikkoja, jolloin orselliinihappo ryhmittyy uudella tavalla monimutkaiseksi oksatsoniryhmiä sisältäväksi rakenteeksi. Muut värit saadaan esiin keittämällä jäkälää hiljakseen muutamia tunteja. Jäkälästä riippuen esiin saadaan erilaisia värejä ja veden emäksisyyttä voi vaihdella esim. etikalla.

Jäkälistä saadaan vahvaa väriä, kun jäkäliä on saman verran tai kaksi kertaa enemmän lankamäärän painoon verrattuna. Jäkälävärit ovat yleensä hyvin kestäviä, eivätkä haalistu helposti.

Historia

Jäkäliä on käytetty tekstiilien värjäämiseen jo kauan. Jäkälävärjäys oli hyvin tärkeää mm. Välimeren asukkaille, kelteille, viikingeille ja Pohjois-Amerikan intiaaneille.

Suomessa jäkäliä käyttivät värjäykseet etenkin lappalaiset. Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että Ruotsin, Skotlannin ja Islannin maalaisväestö on värjännyt jäkälillä ruskeita, keltaisia, punaisia ja violetteja värejä. Helpoimmin jäkälistä ovat käytettävissä ruskeat ja keltaiset sävyt, sillä punaiset ja violetit vaativat usein ammoniakkikäsittelyn.

Jäkälistä on saatu myös värejä, jotka ovat kelvanneet myös ylimystölle: lakmusta ja orseljia, joilla oli todellista kauppa-arvoa. Antiikin aikana orselji luultavasti saatiin pääasiassa välimeren alueelta kotoisin olevaa Roccella tinctoriasta. Lakmuksen valmistamiseen käytetään usein yleisimpien orselji-jäkälien (Roccella, Lecanora / Ochrolechia) sekoitusta. Kreikkalainen filosofi Teofrastus (371-287 eaa) piti Roccella tinctorian punaista väriä paljon kauniimpana kuin purppuraa.Kreikassa oli useita saaria, jotka olivat tunnettuja punaisista ja purppuraisista tekstiileistään, jotka värjättiin todennäköisimmin jäkälillä.

Jäkälävärjäys ilmeisesti - ainakin kaupallisessa mittakaavassa - unohtui vuosisatojen ajaksi, ennenkuin keskiajan lopulla ja renessanssiajan kynnyksellä nousivat uudelleen tärkeiksi villa- ja puuvillaväreiksi. Keskiajalla Roccellasta valmistettu väriaine oli niin arvokasta, että vain rikkailla etuoikeutetuilla oli siihen varaa. 1700-luvulla muita violetteja värejä valmistettiin esim. Ranskassa korallilaikkajäkälästä (Lepra corallina, entinen Pertusaria corallina) ja Skotlannissa kallioruostenyppyjäkälästä (Ochrolechia tartarea). Purppuravärien valmistus tunnettiin ainakin Skandinaviassa ja Skotlannissa myös ihan tavallisen väestön joukossa.

1600-luvulla orseljivärien käyttömäärä nousi, kun ammoniakin käyttö värjäyksessä keksittiin. 1900-luvulla jäkälävärit saivat - muiden kasvivärien tavoin - väistyä synteettisten värien alta, mutta niitä kuitenkin käytettiin suhteellisen kauan esim. skotlantilaisten ja irlantilaisten tweed-kankaiden värjäyksessä.

Turun Wiikko-Sanomien jutussa "Kiwen Tiuroista" (1822) kerrotaan: Etelä-Euroopassa walmistetaan niistä sitä Orselja-wäriä, jota kauppamiehemme ulkomaalta tuowat, ja nykyisemmin on kanssa Ruotsissa ruwettu kiwen tiuroista wäriä tekemään. Joku aika sitten wietiin ainoastansa Bohuusin Läänistä Ruotsissa ulkomaalle kiwen tiuroja useamman tuhannen Riksin edestä wuodessa, ja wuonna 1791 saiwat saman Läänin asukkaat niillä enemmän kuin tynnörin kultaa.. Lehtijutussa vinkataan, että "Paimenet ja lapset saattasiwat paraiten käyttää jouto-aikaansa niiden kokoomisella." (joskin lehtijutun kirjoittaja ei selvästikään tiedä, että kiventierasta ei saa samaista purppuraväriä kuin orseljijäkälistä - vaan ruskeita ja keltaisia sävyjä). Geografia eli Maan Opas-julkaisussa (1844) mainitaan wäri-sammal yhtenä Norjan vientituotteena.

A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että "vielä vähän aikaa sitten" Skotlannissa jäkälillä värjääminen oli niin yleistä, että "melkein joka mökissä" Skotlannissa oli oma tynnyrinsä (litpig) täynnä käynyttä virtsaa (graith), jossa talon emäntä valmisti jäkälistä purppuraista värilientä. em> Jäkälät koottiin kesäkuukausina ja kuivattettiin auringossa. Jäkäliä kerättiin myös Lontoon orseljivalmistajille ja jäkälien kokoaminen oli ihan merkittävä elinkeino (tai lisä) rahvaalle. Tavallisesti jäkälää ja villaisia vaatteita keitettiin samassa vedessä tai vaatteet upotettiin virtsassa likoavaan jäkälään, kunnes haluttu väri oli valmis. Väriä syvennettiin suolalla tai salpietarilla. Samalla metodilla valmistettiin myös kuuluisa Harris tweed.

Vaikka kivillä kasvavia jäkäliä käytettiinkin useaan tarkoitukseen, laivoja tai niiden purjeita niillä ei ainakaan Brittein saarilla värjätty. Merimiehet uskoivat, että "mikä on otettu kivistä, palaa kiville" - eikä laivoja haluttu ajaa karille.

Vaikka jäkälävärjäys olikin yleistä, jäkälistä löytyy verrattain vähän tekstiä. Ruotsissa lienee tehty yksi täydellisimmistä jäkälävärikartoituksista - jo 1800-luvun alkupuolella. Johan P. Westringin ensimmäiset yritykset värjätä jäkälillä villaa ja silkkiä julkaistiin Kungliga Vetenskapsakademiens Handlingar -papereina 1791-1804. Papereihin perustuva Svenska Lafvarnes Färghistoria julkaistiin kahdeksassa osassa 1805-09. Nykyään kirjasarjaa värjättyine villa- ja silkkinäytteineen säilytetään Uppsalan yliopistossa.

Kivillä kasvavien jäkälien sanotaan tuottavan parempaa väriä kuin puissa kasvavien. Yleensä ne eivät tarvitse puretetta. Osa keitetään värjättävän kankaan kanssa, osaa liotetaan ensin ureassa. Jäkälävärjättyjen kankaiden sanotaan olevan 'koinkestäviä'.

Sanastoa

Orselji, Orchil, cudbear (englanti) - tietyistä jäkälistä saatava punainen ja violetti väriaine

Crocur (englanti) on englanninkielinen nimitys jäkälille, joista saadaan puppuraa orseljia

Crottle, crottal, crotal (englanti) - joidenkin kivellä kasvavien jäkälien nimitys; crotal on englanninkielinen nimitys yli neljällekymmenelle jäkälälle, joista saadaan punaruskeita värejä.

Lakmus on eräistä jäkälistä saatu väriaine, joka on emäksisenä sininen ja happamana punainen

Orseiinia käytettiin 1900-luvulla mm. elintarvikevärinä. Värin kemiallinen kaava ratkaistiin vasta 1950-luvulla.

Jäkälätyypejä

Huom.! Latinankieliset nimet eivät ole ihan ajantasalla - niitä tarkistetaan.

Alectoria Naava, puujäkälä

jubata Harjajäkälä | punakeltainen
sarmentosa Vaalea partajäkälä (Musta partajäkälä - Bryopogon jubatum) | keltainen, keltavihreä
fremontii
ochrileuca

Arctoparmelia centrifuga Kaarrekarve

Bryoria Tummalupot

capillaris
fremontii [black tree lichen]
glabra
trichodes

Caloplaca Kultajäkälät | antrakinonit

Cetraria Jäkälä [moss]

aculeata | punaruskea
cucullata [Caribou lichen]
delisei | sininen
fahlunensis (Melanelia commixta) | punaruskea
glauca (Platismatia glauca) | vaaleanruskea, keltainen
islandica |Islanninjäkälä, isohirvenjäkälä [iceland moss] beige, ruskea
juniperina kts. Vulpicida canadensis
nivalis (Flavocetraria nivalis) [Caribou lichen] violetti
pinastri kts. Vulpicida pinastri
tilesii [yellow lichen]

Chondrus crispus Irlanninsammal (karrageeni) [irish moss, pearl moss, perlmoos, carrageen, carrahan, chondrus]

Circinaria calcarea Kalkkimannajäkälä

Cladonia Poronjäkälät, torvijäkälät

coccifera |punainen, purppura
fimbriata |punainen
gracilis |harmaanvihreä
impexa |vaaleanpunainen
miniata
pyxidata [cup moss] harmaanvihreä
rangiferina Harmaaporonjäkälä, peuranjäkälä [reindeer moss] beige, ruskea, punaruskea

Cornicularia divergens [blackboard lichen]

Dendrographa leucophoea | lakmus

Dermatocarpon miniatum Kalliokilpijälä harmaanvihreä

Dicranum elongatum [lamp moss]

Evernia jäkälä

prunasti (Pseudevernia prunastri, Pseudevernia prunastri) Valkohankajäkälä [stag's horn, oakmoss, oak moss] orselji
vulpina (Letharia vulpina)

Flavocetraria nivalis Lapalumijäkälä Kts. Cetraria nivalis

Flavoparmelia caperata Viherkarve

Flavopunctelia soredica (jäkälä)

Fucus Merilevät [moss, wrack] keltainen

Haematomma Onkalojäkälät

lapponicum [popcorn lichen] purppura, sininen
ventosum Tuulenrokkojäkälä | violetti, orselji

Hypogymnia physodes Sormipaisukarve

Lasallia Kuhmujäkälät | jotkut lajit orselji

Lecanora Kehräjäkälät

Monet historiallisissa kirjoissa mainitut Lecanora -jäkälät on sittemmin luokiteltu toiseen sukuun; tärkeimmät värijäkälät kuulunevat nykyään kermajäkälien (Ochrolechia) sukuun.
calcarea Kts. Circinaria calcarea
pallescens Kts. Ochrolechia pallescens
parella Kts. Ochrolechia pallescens var. parella
tartanea kts. Ochrolechia tartarea
tinctoria kts. Roccella tinctoria

Letharia vulpina Evernia vulpina | keltainen, kellertävänvihreä

Lobaria pulmonaria Raidankeuhkojäkälä (Sticta t. Stroba pulmonaria) [tree lungwort, oak lung] (oranssin)ruskea

Melanelia commixta Kts. Cetraria fahlunensis

Melanelia Mustakarpeet

disjuncta Rosoruskokarve
stygia Sysiruskokarve

Melanohalea Rusokarpeet

infumata Pahtaruskokarve
olivacea Koivunruskokarve

Nephroma parile Jauhemunuaisjäkälä sininen

Ochrolechia Kermajäkälät

pallescens Haavankermajäkälä [white crottle] punainen
parella [crawfish lichen] violetti
tartarea Kallioruostenyppyjäkälä [tartarean moss] punainen

Parmelia Isokarpeet

acetabulum Kts. Pleurosticta acetabulum
borreri Kts. Punctelia borreri
caperata Kts. Flavoparmelia caperata
centrifuga Kts. Arctoparmelia centrifuga
ceratophylla | ruskea
cirrhatum | keltainen
conspersa Kts. Xanthoparmelia conspersa
disjuncta Kts. Melanelia disjuncta
fraudans Kouruisokarve
fur furacer Peitejäkälä | ruskeankeltainen
infumata Kts. Melanohalea infumata
kamtschadalis |roosa
molliuscula (Xanthoparmelia chlorochroa) [tumbleweed shield lichen] punainen, keltainen, ruskea
olivacea Kts. Melanohalea olivacea
omphalodes isokarve [crottle] violetti
parientina Kts. Xanthoria parietina
perlata | violetti
physodes Kts. Hypogymnia physodes Sormipaisukarve
saxatilis Kallioisokarve [crottle] punaruskea, violetti
stygia Kts. Melanelia stygia
sulcata Raidanisokarve

Peltigera Nahkajäkälät [liverwort]

aphthosa Pilkkunahkajäkälä [freckled pelt lichen, dog lichen, leafy lichen, felt lichen] roosa
canina [English liverwort] (ruosteen)punainen, lila, sininen

Pertusaria Laikkajäkälät

corallina | violetti (nykyään Lepra corallina, korallilaikkajäkälä)
dactylina
dealbata [crotal lichen] violetti

Physcia Sinilaakajäkälät

pulverulenta

Physconia Harmaalaakajäkälät

distorta Härmälaakajäkälä | keltainen

Platismatia glauca Kts. Cetraria glauca

Pleurosticta acetabulum Puistojäkälä

Pseudephebe Villakarpeet

pubescens jäkälä | musta

Pseudevernia prunastri, Pseudevernia prunasti Kts. Evernia prunasti

Pseudocyphellaria

Pseudocyphellaria (Sticta) aurata (Sticta) crocata | ruskea

Ramalina Rustojäkälä keltainen

calicaris | oranssi
cuspidata | vaaleanruskea
farinacea | vaaleanruskea
scopulorum [beard of the rock, sea ivory] kellertävän ja punaisen ruskeat

Roccella jäkälä [lacmus, orchella weed, dyer's weed, lacca caerulea, lacca musica, orseille, persio, rock moss, lichen roccella, roccella phycopsis, roccella pygmaea, turnsole] !

fuciformis [pondicherry, Angola weed] lakmus
montagnei
tinctoria (phycopsis; pygmaea; fucoides; dichotoma) lakmusjäkälä [archil, orchil, litmus, cudbear] punainen, violetti

Rhodymenia (punalevät)

edulis
palmata[alga, seaweed, dulse] ruskea>

Solorina crocea jäkälä keltainen

Stereocaulon paschale tinajäkälä

alpinum
paschale tuhkanvihreä

Sticta jäkälä keltainen

aurata
crocata |ruskea
pulmonaria Kts. Lobaria pulmonaria

Thamnolia Matojäkälät

vermicularis solida | oranssinkeltainen
vermicularis subsolida | oranssinkeltainen

Umbilicaria Napajäkälä [brown rock lichen]

papulosa |punainen
proboscidea
pustulata Kuhmunapajäkälä [rock tripe] punainen, lila
spodochroa Rannikkonapajäkälä
vellea [rock tribe] sininen, lila
virginis

Urceolaria

calcarea [limestone lichen] punainen
pustulata | violetti

Usnea Naava [beard moss, bear lichen, old man's beard, sung lo, tree moss]

barbata Kuusen naava [beard moss, old man's beard (lichen)] punainen, oranssi, keltainen
diffracta
filipendula, syn. dasypoga Riippunaava [beard moss, fishbone beard lichen]
florida
ghattensis
hirta Tupsunaava
longissima [old man's beard, Methuselah's beard lichen]
plicata
subfusca
variolosa

Variolaria (jäkälä, lakmus)

dealbata | lakmus
orcina | lakmus

Vulpicida Keltaröyhelöt

canadensis (Cetraria juniperina) keltainen
pinastri (Cetraria pinastri) vihreä

Xanthoparmelia conspersa Karstakeltakarve

Xanthoria Keltajäkälät [wall-lichen, shore lichen] keltaiset, oranssit, punaiset

parietina Keltajäkälä [wall-lichen, shore lichen, maritime sunburst lichen]
elegans

Useista kivijäkälistä saadaan ruskeaa villavärjäykseen, sisältävät myös lakmusta.

Ohjeita

Kun keräät jäkälää, kerää vain vähän kerrallaan ja vähän yhdestä paikasta. Jäkälä kasvaa todella hitaasti. Ota myös selvää mahdollisista suojelluista lajeista. Huom! Tarvitset maanomistajan luvan! Jäkälien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen!

Älä kerää varastoon. Käsittelemätön jäkälä ei kestä: se kuivuu ja murentuu tai kosteassa alkaa mätääntyä.

Käsittele jäkälä aina ulkotiloissa. Hyvä paikka on esimerkiksi mökkipiha. Tarvitset paikan, jossa lämmittää vettä (nuotio, kaasukeitin) ja noin 25 litraa vetävän saavin tai padan.

Jäkälistä saadaan yleensä väriä keittämällä tai sitten käyttämällä (riippuu jäkälästä ja halutusta väristä). Kun väri valmistetaan keittämällä, jäkälät asetellaan värjäyspataan ja peitetään vedellä. Villa upotetaan jäkäläveteen vaikkapa pesupussissa (läpäisee veden, mutta villa ei sotkeudu). Jäkäläveden annetaan kiehua hiljaa muutaman tunnin - mitä kauemmin se kiehuu, sitä vahvempi väri yleensä irtoaa. Anna värjäyskattilan jäähtyä yön yli. Jos väristä halutaan vahvempaa värjäyslientä voi kiehauttaa uudelleen. Lopuksi villa nostetaan värjäysliemestä ja huuhdotaan hyvin kylmällä vedellä.

Kun jäkäliä valmistetaan käyttämällä, jäkälät asetellaan astiaan, jossa on kansi. Ne peitetään seoksella, jossa on yhtä paljon vettä ja ammoniakkia - jäkälät saavat peittyä juuri ja juuri. Ensimmäisen kahden viikon ajan astiaa pitää sekoittaa muutaman kerran päivässä ja sitten kymmenen viikon ajan päivittäin. Kansi on hyvä vaihtaa aika ajoin. Mitä kauemmin nesteen antaa olla, sen voimakkaampaa väri on. Lopulta väriaine lasketaan värjäysastiaan ja sekaan lisätään yksi neljäsosa vettä. Jäkäläveden annetaan kiehua hiljaa muutaman tunnin - mitä kauemmin se kiehuu, sitä vahvempi väri yleensä irtoaa. Anna värjäyskattilan jäähtyä yön yli. Jos väristä halutaan vahvempaa värjäyslientä voi kiehauttaa uudelleen. Lopuksi villa nostetaan värjäysliemestä ja huuhdotaan hyvin kylmällä vedellä.

[Lue lisää lakmuksesta]

[Lue lisää orseljista]