Värjäys: Ochrolechia Kermajäkälät

[Pertusariaceae]
ruotsi örnlavar ·iiri Fasg Ghabair, Dath na gCloch]

Jäkälistä saadaan mm. orselji-väriä (englanti orchil, archil, orseille). Näistä jäkälistä löytyy moni vanhassa kirjallisuudessa mainittu Lecanora-jäkälä, joka on sittemmin luokiteltu kermajäkäläksi.

Ochrolechia pallescens Haavankermajäkälä

Lecanora pallescens, L. parella
[englanti white crottle, light crottle; Crab's-eye Lichen · gaeli crotal geal · ranska Perelle d'Auvergne]

A Popular History of British Lichens -kirjassa (1856) mainitaan, että Ochrolechia pallescens var. parella (joka tunnettiin vanhassa kirjallisuudessa nimellä Lecanora parella) on tunnettu Ranskassa jo pitkään nimellä Perelle d'Auvergne, eli Auvergnen helmenä - siitä valmistettiin orseljia, jota kutsuttiin nimellä "Orseille d'Auvergne". Jäkälää kerättiin erityisesti etelä-Ranskan alueilta (Auvergne, Limousin, Languedoc, Provence, Lyons...) ja valmistettiin erityisesti St. Flourissa ja Limogesissa. Kirjan mukaan valmistajat erottivat kaksi laatua, valkoisen ja harmaan, joista jälkimmäistä pidettiin parempana. Jauhettua jäkälää liotettiin kymmenestä kahteentoista päivään käyneessä virtsassa, johon lisättiin kalkkia ja joskus muita emäksisiä aineita, ja liotuksen jälkeen massa muokattiin pieniksi kakuiksi.

Skotlannin Ylämailla jäkälää on käytetti villan värjäämiseen oranssiksi tai punaiseksi. Jäkälää kerättiin pohjois-Englannissa Lontoon orseljin valmistajille, ja heidän keskuudessaan se tunnettiin nimellä Crab's-eye Lichen.

Ochrolechia parella

Lecanora parella
[englanti crawfish lichen]

Jäkälällä on värjätty villaa violetiksi mm. Ranskassa ja Iso-Britanniassa.

Ochrolechia tartarea Kalliokermajäkälä

kallioruostenyppyjäkälä
Lecanora tartarea
[englanti crotal lichen, tartarean moss, crottle corkir; Swedish moss, Tartareous moss, cudbear lichen · skotlanti corkir, kork; korkalett · ruotsi örnlav; örn-mossa; böttelet; orselj-laf, byttelet, böttlet, borås-färg, örnmossa, bergmossa (Palmstruch 1803) · norja korkje · ranska L'orseille de Sude et de Norvge · korkalit]

Kalliokermajäkälää on käytetty värjäykseen paljon pohjoisessa Euroopassa; ainakin Ruotsissa, Norjassa, Shetlannissa, Islannissa, Englannissa (Cumbriassa Pohjois-Englannissa ja Westmorelandissa Luoteis-Englannissa) ja Skotlannissa, jossa siitä valmistettiin violetteja sävyjä etenkin 1700-luvulla. Palmstruch (1803) kommentoi, että (Ruotsissa?) kalliokermajäkälää käytetään silkin ja villan värjäämiseen krappin (Rubia tinctorum), punapuun (Paubrasilia echinata) ja kalliin kokenillin (Dactylopius coccus) sijaan.

Palmstruchin kasvikirjan (1803) mukaan jäkälän käyttö värjäykseen on tunnettu pitkään ja etenkin Ruotsin Bohuslänin kallioilta sitä on kerätty merkittäviä määriä ulkomaanmyyntiin. Kirjassa kerrotaan, että vuonna 1791 Göteborgin lähetyksen arvoksi arvioitiin ainakin tynnyrillinen kultaa - vaikka tekstissä ei mainita, minkä kokoinen tämä lähetys oli, voidaan kuitenkin päätellä, että kyseessä oli kallisarvoinen kauppatavara. Tekstissä mainitaan myös, että vientituote oli kallioilta kerätty jäkälä, jota "ulkomaalaiset osaavat jalostaa". Puoli vuosisataa myöhemmin A Popular History of British Lichens -kirjan (1856) mukaan Ruotsissa jäkälästä valmistettiin punaista värjäysainetta, jota kutsuttiin nimellä bœttelet - oikea kirjoitusmuoto on tietenkin böttelet, joka on yksi jäkälän ruotsinkielisistä vanhoista nimistä. Carl von Linnén kirjassa Flora œconomica (1749) mainitaan: Häraf hafwa Borås-boerne sin röda färg.

A Popular History of British Lichens -kirjassa (1856) mainitaan, että jäkälää on tuotu laajassa määrin Norjasta ja Ruotsista Lontoon orseljin valmistajille. Jäkälää käyttivät sekä kaupalliset valmistajat että kotona värjärit sekä Britanniassa että Skandinaviassa; siitä valmistettiin sekä maaliainetta, että ainakin Ruotsissa ja Walesissa maalaisväestö myös värjäsi sillä. Shetlannissa jäkälä koottiin aina toukokuussa tai kesäkuussa, jolloin sen väripitoisuus oli korkeimmillaan.

Palmstruch (1803) kuvaa jäkälän käsittelyä: jäkälä kootaan osittain kosteana, osittain kuivana, jauhetaan ja seulotaan. Siitä tulee punaista väriä, mutta lipeää lisäämällä se muuttuu enemmän tai vähemmän violetihtavaksi (gredelin), sinertävämmäksi.

A Popular History of British Lichens -kirjassa (1856) kerrotaan myös, että Hollannissa jäkälästä on valmistettu lakmusta ja Skotlannin Ylämailla cudbear-väriä, jonka vuoksi jäkälä tunnettiin nimellä cudbear lichen. Väriainetta valmistettiin liottamalla jauhettua jäkälää mätääntyvän virtsan ja suolan (tai levien) sekoituksessa muutaman viikon ajan, kunnes toivottu purppurainen tai punainen sävy oli saatu, jonka jälkeen massa sekoitettiin kalkkiin tai poltettuihin simpukankuoriin, pyöriteltiin kakuiksi ja ripustetiin pusseissa kuivumaan. Kun väriä haluttiin käyttää, kakusta murrettiin pala, jota keitettiin vedessä pienen alunamäärän kanssa. Cudbear-värin valmistus kukoisti 1700-1800-lukujen vaiheessa etenkin Glasgow'ssa ja Leithissä.

Historia

Tohtori Cuthbert Gordon ja hänen veljensä George patentoivat kalliokermajäkälästä valmistetun cudbear (lakmus)-värin 1766. Kuparinvalajana työskennellyt George teki urakkaa lontoolaisessa värjäämössä, kun huomasi, että valmistettava orselji-väri saatiin samantapaisista jäkälistä kuin mitä hänen kotimaillaan Skotlannin Ylämaalla kasvoi.

1800-luvun puoleenväliin tullessa sekä orselji- että lakmus-teollisuus olivat jo suhteellisen suuria.

Harper's new monthly magazine -lehdessä 7, 1857 kerrotaan Lecanora, Roccella ja Variolaria -jäkälistä, että (raaka käännös) "maalarit käyttävät jäkäliä maalatakseen seinät siniseksi, kotirouvat "sinistävät" niillä pyykkinsä ja kemistit luottavat niihin tehdessään tieteellisiä kokeitaan."

Ohjeita

Eräässä vanhassa käsikirjoituksessa kehotetaan käsittelemään jäkälää: Liotetaan ureassa kolmisen viikkoa, kiedotaan hierakanlehtiin ja ripustetaan kuivumaan savuun. [Kai]

---

Lue lisää orseljista, muista jäkälistä