Värjäys: Porphyrophora Euraasiankokenillit

[Coccoidea]

Naaraspuolisia hyönteisiä käytetään punaisten värien valmistamiseen: niistä saadaan punaista karmiinihappoa. Ne elävät kasvien juurissa, varsissa tai lehdillä.

Porphyrophora -suvun hyönteisten tuottaman väriaineen historiaa on vaikea täsmällisesti jäljittää, sillä hyönteisperäiset väriaineet menivät helposti sekaisin: punaista saatiin Euroopassa ja Lähi-idän alueella myös Kermes- ja Kerria-suvun naaraista.

Porphyrophora crithmi

Margarodes buxtoni crithmi, Porphyrophora polonica crithmi

Elää eteläisen Ranskan alueella.

Porphyrophora hamelii Armeniankokenilli

[englanti Armenian cochineal, Arrarat cochineal, Ararat scale · armenia vordan karmir (որդան կարմիր; "madon punainen") · persia kirmiz]

Hyönteiset elävät Armeniassa, Araks-joen liepeillä suola-aavikolla. Pääosin ne elävät maan alla, järviruo'on (Phragmites australis) ja Aeluropus littoralis -kasvin juurissa.

Naaraista saatu väriaine on kirkasta, voimakasta magentanpunaista väriä. Kemiallisesti väri on samaa karmiinihappoa kuin kokenillikirvoissa, mutta sitä on vähemmän.

Sitä käytettiin sekä värjäykseen että maalausaineisiin (käsikirjoitukset sekä freskot). Armeniankokenillia on käytetty väriaineena useissa keskiaikaisissa tekstiileissä.

Armeniankokenillin punainen väri tunnettiin mahdollisesti jo 700-luvulla ennen ajanlaskun alkua, mutta ensimmäisen varman maininnan nimenomaan Araratin alueen punaisesta "matoväristä" voi löytää varhaiselta keskiajalta (400-500 jaa.) armenialaisten historioitsijoiden Ghazar Parpetsin ja Movses Khorenatsin teksteistä. Se oli erityisen suosittu väriaine Lähi-idässä, mutta myös arvokas vientituote, eikä sen käyttö rajoittunut vain Lähi-idän alueelle: väriaine on tunnistettu mm. Englannin Henrik VIII:n hovipäähineestä.

Väriä tuotettiin pääasiassa Artashatin ja Dvinin kaupungeista - keskiaikaiset arabihistorioitsijat viittaavatkin ensin mainittuun "kirmizin kaupunkina".

Nykyään lajia pidetään vaarantuneena.

Porphyrophora polonica Puolankokenilli

puolalainen kilpikirva
Margarodes polonicus; Coccus polonicus, C. alchemillae, C. pilosellae, C. tinctorius, C. radicum, Coccionella alchimillae, C. polonica, Porphyrophora alchimillae, P. frischii, P. fritchii, P. polinica, P. polonica, P. polonica polonica
[englanti Polish cochineal; crimson-dyeing scale insect, ground pearl, Polish carmince scale, Polish cochineal scale · ruotsi polsk koschenill · hollanti Poolse grein · saksa polnische Cochenilleschildlaus, polnische Karminschildlaus, polnische Kermesschildlaus, polnische Kochenilleschildlaus · ranska cochenille polonaise · italia kermes polacco · espanja cochinilla de Polonia · portugali cochinilha europeia · puola czerwiec polski · venäjä польская кошениль, tsehervetz · tataarit kirmiss]

Toisin kuin armeniankokenilli, puolankokoenilli sisältää sekä kermes- että karmiinihappoa. Punainen väri tunnettiin Englannissa nimellä Saint John's blood.

Elinpaikaksi on monissa tiedoissa mainittu Puola ja läntinen Venäjä, mutta levinnäisyysalue on mainittu myös Englannista Kiinaan. Se elää noin kahdenkymmenen kasvin juurissa, mutta sitä on kussakin kasvissa vain muutamia kymmeniä yksilöitä - joten kasvien juuria pitää kaivella aika tolkuton määrä, jotta saadaan tarpeeksi hyönteisiä lankakilon värjäämiseen.

Puolankokenillia käytettiin useiden keskiaikaisten tekstiilien värjäämiseen.

Tooke (1801) kuvaa Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan Samaran naisten käyttämän värjäysprosessin (karkea käännös):

He levittävät värjättäväksi tarkoitetun langan perusteellisesti kvassiin, lisäävät sitten alunaa ja antavat astian seistä 24 tuntia uunissa. Sitten lanka puristetaan kuivaksi. Kokenilli [tschervetz] raastetaan pannulla, keitetään vedessä, ja kun kaikki värjäysaine on liuennut, lanka laitetaan pannuun ja keitetään uudelleen. Yhdellä kourallisella he värjäävät suunnilleen sen verran kuin on tarpeen kahdelle heidän käyttämälleen vyölle tai noin puolelle kilolle villaa. Väri ei kuitenkaan näytä paremmalta kuin tavallisen oreganon (Origanum) väri, mutta se on pysyvämpi.

Saffiannahan valmistusta kuvatessaan Tooke (1801) mainitsee, että se värjätään kokenillilla: nothing is used but cochenille.

Historia

Renessanssin aikaan Porphyrophora väristä tuli hyvin haluttu Euroopassa, sillä niistä sai hyvää viininpunaista, violetihtavaa punaista, kun yleisemmin käytetystä Kermes-väristä sai kirkkaamman punaisia värejä. Värianeet olivat myös hyvin kalliita: silkkikilon värjäämiseen tarvittiin puoli miljoonaa kuivattua hyönteistä. Puolan kokenillia (Porphyrophora polonica) pidettiin pienemmästä koostaan huolimatta kaksi kertaa riittoisampana kuin Armenian kokenillia (Porphyrophora hamelii), mutta ensin mainitun väri ei ollut niin syvä ja kirkas kuin jälkimmäisen.

Kumpikin väri korvautui 1500-luvulla, kun voimakkaampi kokenilli (Dactylopius) tuotiin Amerikasta Eurooppaan.