Värjäys: Arctostaphylos

[Ericaceae]

englanti bearberry, manzanita

Arctostaphylos tulee kreikan karhua tarkoittavasta sanasta arctos sekä rypälettä tarkoittavasta sanasta staphyle

Arctostaphylos alpina Riekonmarja

[englanti black bearberry]

Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa. Kew Gardenin kasvisto mainitsee Arctostaphylos alpina- kasvin samaksi kuin sianpuolukan (Arctostaphylos uva-ursi).

Arctostaphylos uva-ursi Sianpuolukka

jauhoparkki, jauhopuola, jauhopuolukka, kangaspaju, kangasparkki, kangaspuola, makkijauho, pahapuolukka, pirunpuolukka, riekonmarja, sianmarja, sianpuola, sianvarsi; sianpuolain, sian puolainen; sianpuolain, kangasparki (Palmstruch 1803)
Arbutus uva ursi, Arctostaphylos officinalis, Mairania uva-ursi, Mairrania uva-ursi, Uva-ursi procumbens, Uva-ursi uva-ursi
[englanti bearberry, common bearberry, red bearberry, bear's grape, arbutus uva-ursi, creashak, hog cranberry, kinnikinnick, mealberry, mountain box, ptarmigan berry, Russian sumach, sandberry · gaeli lus na stalg, grainnseag · ruotsi mjölon; mjölbärsris; mjölonris (Samzelius 1765); mjölbär, linbär (Palmstruch 1803) · tanskahede-melbærris, melbærris, bjørnebær, melbær, stedsegrün melbær · norja mjølbær, melbær · islanti sortulyng · saksa Bärentraube, Achelkraut, Achselblätter, Arznei-Bärentraube, Bärenkraut, Bärentee, Beerentraube, echte Bärentraube, Garlen, Granten, Harnkraut, immergrüne Bärentraube, Indianisches Harnkraut, Jakaslapuk, Männertraubenblätter, Mierentee, Möhrbeere, Moosbeere, Rauschkraut, rotfrüchtige Bärentraube, Sandbeere, Soltebeerenblätter, Spanische Heidelbeere, Wilder Buchs, Wolfsbeere, Wolfstraube · hollanti berendruif · ranska raisin d'ours, raisin d'ours commun, arbousier traînant, busserole, busserole à feuilles épaisses, busserole officinale, busserolle, buxerole, geuille de raisin d'ours, petit buis · oksitaani abajoù saubàdje, arioùs, auajoû saubàdge, biosheròla, boisseròla, hariulé, hariòlo, harnàch, nabioû · italia sommacco di Russia, uva d'orso, uva orsina, uva ursina · espanja aguarilla, aguavilla, bujarola, galluva, gayuba, gayuvera, gayuvilla, manzanicas de pastor, uva de oso, uvaduz · baski azeri-mahatsa, otso-mats · katalaani barriuxes, boixereta, boixerina, boixerola, boixerola vera, farinell, faringoles, farinola, gallufera, gallufa, garallufa, muixes, raïm d'ossa · portugali medronheiro-ursino, uva-de-urso, uva-ursina · viro harilik leesikas · unkari orvosi medveszőlő · romania strugurii ursului · albania rrush arushe · lätti mūžzaļā miltene · liettua miltinė meškauogė · puola mącznica lekarska · tsekki medvědice lékařská, medvědice léčivá · slovakki medvedica lekárska · sloveeni vednozeleni gornik · kroaatti zimzelena medvjetka · bulgaria мечо грозде · ukraina мучниця звичайна · venäjä толокнянка медвежья, толокнянка обыкновенная]

Sianpuolukka on varpukasvi, joka kasvaa kuivissa kangasmetsissä, kallioilla, aurinkoisilla hiekkapenkereillä ja tunturikankailla. Se kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena koko Euroopassa ja Pohjois-Amerikan sekä Aasian pohjoisosissa. Kasvi sisältää sisältää penta- ja heksa-o-galloyyliglukoosia sekä gallushappoa - runsaasti parkkiaineita (15-20%) ja flavonoideista erityisesti hyperosidia

Sianpuolukkaa on käytetty pääasiassa nahan parkitsemiseen. Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että pienet nahat, "kuten vasikan ja vastaavat", voidaan parkita käyttäen ainoastaan sianpuolukan lehtiä ja varsia, mutta suurempien nahkojen parkitusta varten ne sekoitetaan tammen (Quercus) ja koivun (Betula) kuoreen. Kirjassa myös huomautetaan, että parkkiainetta löytyy lähes kaikista tämän "luonnonmukaisen yrttiperheen (planta bicorn.) kasveista".

Sianpuolukalla voi värjätä harmaata, mustaa sekä keltaista, vihertävää ja ruskeaa.

Värjätessä sen lehdistä saa alunapuretettuun villaan harmaan värin, joka voi taittua mustaan, violettiin tai siniseen; raudan jälkipuretuksella harmaasta on tehty mustaa. Joissakin vanhoissa ohjeissa (mm. Samzelius / Linder alempana) mustan ohje ei sisällä lainkaan rautaa, ja todennäköisesti niillä ei saa täysin mustaa väriä, vaikka tumma väri syntyisikin. Toisaalta, jos värjäykseen on käytetty rautapataa (jota ei ohjeissa välttämättä mainita), hyvinkin tumma, ellei mustaksi mielletty, väri on mahdollinen.

Värjäystä varten kasvi on paras kerätä kukkivana. Värjäykseen sianpuolukkaa on käytetty erityisesti Pohjoismaissa, mutta myös englantilaisessa The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan sianpuola käyttö tuhkanharmaan värjäykseen - ja erityisesti parkitsemiseen.

Kirjassaan, joka käsittelee pohjanmaalaisen Kalajoen pitäjän hyötykasveja, Kalm (1754) kertoo sianpuolan käytöstä lääketarkoituksiin, mutta ei mitään sen värjäysomainaisuuksista, vaikka tekstissä mainitsee useita muita värikasveja. Tämä on mielenkiintoista, sillä sianpuolukkaa on pidetty yhtenä tärkeimmistä pohjoismaisista värikasveista.

Musta

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) siteerataan Johan Linderin kirjaa Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720) mustan värin ohjetta. Mustan saamiseksi käytetään kuivattua ja pehmeäksi hakattuja sianpuolan varsia, joita keitetään hetki vedessä, jonka jälkeen lehdet siivilöidään pois. Liemeen lisätään viiliheraa sekä kourallinen lepänkuorta (Alnus) ja tammenkuorta (Quercus) sekä pähkinänkuoria (Juglans), joita keitetään kaikkia yhdessä ennen siivilöintiä. Värjätessä villan tai pellavan annetaan kiehua liemessä puoli tuntia ja sitten annetaan jäähtyä liemessä. Jos yksi kerta ei riitä, pannaan kangas liemeen useampia kertoja, kunnes siitä tulee tarpeeksi musta. Kun liemeen lisätään kannullinen virtsaa, väri muuttuu kestäväksi.

Sianpuolaa esittelevässä kohdassa Samzeliuksen kirjassa (1765) kuvataan syvän kastorimustan (Castor swärta) värjääminen sianpuolan varvuilla; kuvaus on alunperin peräisin Tiedeakatemian julkaisusta vuodelta 1753. Sen mukaan 200 naulaa etukäteen kyyppivärjäyksessä siniseksi värjättyä villaa keitetään kaksi tuntia 16 naulan vitriolin ja kahdeksan naulan valkoisen viinikiven kanssa, ja huuhdellaan seuraavana päivänä. 150 naulaa syksyllä vielä vihreinä kerättyjä kuivattuja ja hienonnettuja sianpuolukan varpuja keitetään kaksi tuntia puhtaassa vedessä, jonka jälkeen varvut siivilöidään liemestä pois ja siihen lisätään siniseksi värjätty ja esikäsitelty villa ja krappia (Rubia tinctorum); seosta keitetään puolestatoista kahteen ja puoleen tuntiin, otetaan ylös, huuhdellaan ja jäähdytetään.

Palmstruch (1803) kertoo, että kun indigovärjättyä villaa keitetään rautasulfaatin ja viinikiven kanssa, se saa kauniin syvän mustan (kastorsvärta) värin, kun se keitetään sianpuolaliemessä, johon on lisätty hieman krappia (Rubia tinctorum).

Harmaa

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan karvarien käyttämä sianpuola, ja että värjäyksessä siitä saadaan harmaa väri. Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) mainitaan lyhyesti, että lehdillä värjätään alunan kanssa keitettynä harmaata väriä; lähteeksi mainitaan yllä mainittu Ruotsin tiedeakatemian julkaisusarjassa ilmestynyt Linnaeuksen teksti sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirja (1759).

Lönnrot mainitsee teoksessaan Flora Fennica (1860/1866) sekä sianpuolan käytön nahkojen parkituksessa että harmaan värjäämisessä: Kasvia käyt. sangen paljon parkitukseen nahkain valmistuksessa. Painaa alunan kera harmaata. Siitä valmistetaan varsinaista kaupassa kulkevaa sumakki-painetta. (Aitoa sumakkia saadaan sumakkikasvista (Rhus), mutta sumakin nimellä viitattiin ylipäätään hyvin tanniinipitoisiin aineisiin - myös muissa kuin suomen kielessä.) Sianpuola mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina myös Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

Verkkojen värjäys

Mustansiniseksi värjättiin rihmoja sekä verkkoja lepänkuorilla ja sianpuolanvarsilla. Ne kuivattiin ensin uunissa ja sitten keitettiin vedessä 3—4 tuntia. Sitten harattiin ne padasta pois ja pantiin veteen kuparivihtrilliä ja sitte verkot tai rihmat siihen kiehumaan vähäksi aikaa.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902

Sianpuola (Arctostaphylos uva ursi). Varsilla värjätään keltaista nahkaa mustaksi.
[Kokoelma lääkekasveja Uudeltakirkolta (V. l.)., Luonnon ystävä 6, 1908

Nahan käsittely

Tooke (1801) kuvaa Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja käsittelevässä kirjassaan sahviaaninahkan värjäysprosessin kokenillilla (todennäköisimmin armeniankokenilli, Porphyrophora hamelii) ja värjäyksen jälkikäsittelyn peruukkipensaalla (Cotinus coggygria) tai väriomenalla (Quercus infectoria), ja lisää, että Kazanin tataarit värjäävät sahviaaninsa punaisella puulla (todennäköisesti santeli, Pterocarpus, mutta voi olla muukin punapuu) ja sen jälkeen käsittelevät sen sianpuolukalla; näin aikaansaatu sahviaani on huonoin kaikista ja haalistuu nopeasti.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) kerrotaan, että sianpuolukka (Arctostaphylos officinalis) ei esiinny Altaista.

Muuta

Pohjois-Amerikan intiaanit polttivat sianpuolukkaa tupakkana. He myös valmistivat sen marjoista ruokaa. Lehtiä käytettiin lääkeaineena.

Suomessa sianpuolukan lehtiä käytettiin myös teollisuudessa. Apteekkari Hällström kertoi "Neuvoja lääkekasvien kokoojille"-kirjasessaan (1898), että eräs hämäläinen pumpulitehdas osti sianpuolukan lehtiä 20 000 kg vuodessa lankojen värjäämiseen.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) huomautetaan, että "Maanpinnan lähellä olevilla oksilla, erityisesti kosteissa paikoissa, on usein värjäyshyönteinen nimeltä Coccus, josta saa todella punaista väriä." Kirja myös neuvoo: "Jos niitä esiintyy runsaasti, ne tulisi kerätä ja kuivata välittömästi uunissa, jotta ne voidaan varastoida värjäystä varten." - Tämä kirjan jakama "tieto" ei kuitenkaan ole totta.

Ohjeita

Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) neuvotaan: (kanerva, koiranputki, sianpuola, suomyrtti) ...kerätään silloin kun ne owat nupusta kukkaan puhkeemassa. Niistä saadaan monenlaisia keltaisia wärejä, waikka woimaltaan erilaisia. Wäriwiwahdus tulee myöskin erilainen, riippuen siitä käytetäänkö ne tuoreina tai kuiwattuina. Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa lisäksi: ...varvut kootaan lehtineen ja oksineen keväästä alkaen siihen asti, kun marjat tulevat näkyviin. Siitä saadaan harmaata -- ja lisäämällä rautavihtrilliä -- mustaa väriä. Siäsltää parkitushappoa. Kuivattuja ja hienoksi jauhettuja sianpuolan lehtiä voidaan käyttää sumakin asemasta. Kirjasessa neuvotaan, kuinka sianpuolukoista valmistetaan alunan avulla vaaleaa kellanruskeaa sekä alunan ja rautavitrillin avulla resedanvihreää.

---

Uvae ursi folia, eli sianpuolen lehdet, on mainittu kotimaisena lääkeaineena Peter Ervastin julkaisussa Finlands inhemska Läkemedel (1840).